aika menee liian hitaasti kun odottaa . . .
Mä en tiiä miten mä selviin kesäloman.
Mutta onko sillä väliä?
tää tunne on just parasta.
Enkä halua tästä luopua.
Mä lasken minuutteja, sekunteja.
En ehkä ees puhu sulle.
Mut tieto siitä, että me ollaan edes samassa rakennuksessa
laittaa mut iloikseksi, suuni hymyilemään,
sydämen sykkimään kaks kertaa kovemmin.
Oot jotain, mitä en voi ikinä saada.
Mutta eipä kai silläkään väliä?
koska mä oon onnellinen jo näinkin.
Kukaan ei varmaan kiellä mua haaveilemasta? :)