eipä tullu viime yönä paljoo nukuttua.
itkin
huusin
potkin
hajosin
välillä jopa nauroin.
nauroin niitä asioita mitä joskus tuli tehtyä.
iivana, rankkasade ja kasvimaa.
sauna, herukkapensas, johdoton mankka ja pelikortit.
kilpikonna.
sun huone jossa mie asuin.
kuulapyssy.
lörpöttelyä aamuun asti.
räsypokkaa peiton alla.
äijä perkule.
lapsena ku mie olin liian lyhyt sie nostit mut syliin että ylsin avaimeen, ja mie muistan sun ilmeen. nauroin sitäki.
nii monta kertaa ku mieki oon miettiny pitkän aikaa että pitäs soittaa ja kysyy mitä kuuluu.
ois kiva nähä.
ku kerran koko kesän rollossa roikuin.
ja syksylläki.
en saanu aikaseks.
nyt se on jo myöhästä.
saamaton paska, minä, saatana.
pyysitte käymään kylässä, ei muka keretty tulla enää sinä iltana ku piti keretä sen päivän aikana ivaloon. ois pitäny mennä.
vittu että voi olla paska olo.
taas kerran se tuli todistettua: ystävistä kannattaa pitää kiinni sillonku niitä vielä on.
sattuu
ihan vitusti.
mie en unoha sua ikinä.
kiitos että elit.
kiitos että olit olemassa.