En saa unta, mä muistan sun katseesi, ennen ku lähdin lupasin pitää puoleni, päivin ja illoin ja sillä välillä, laittaa kuvas huoneen seinälle ku olen perillä, tuntuu ku oisin nukahtanu jälleen uudestaan, kohdannut enkelin odottavan portilla, se kyynelehti ja, kysy multa, mikset sä palaisi jo kotiin kulta, mä olen varmaanki jo tulossa hulluksi, katoin sitä silmiin ja sil oli sun kasvosi, en voi uskoo tätä, miten löysit mut, enkeli ei sano sanaakaa se on jo kadonnut, ja mä mietin mitä mul on tapahtumassa, katon sun kuvaa minkä otin viime talvella, kuvassa sun poskella vierähti kyynel, mietin kysymystäs ja tiedän nyt syynki siihen.
No tietty tahtosit tietää, et mitä kävi, mut muotoilen sen taval et sen ymmärtää tyhmäki, en ennen tajunnu et miten kallisarvonen, suhde voiki katketa vaiks olit sen arvonen, otit musta kiinni ja pidit lujasti, en arvannu et ottaisit tän suhteen vakavasti, olin ku rööki josta lähti vähän kerralla, en tahdo tähän samaan karuselliin enää kertaakaan, mut en tajunnu miten itsekäs olinkaa, tahtoisin soittaa muttet kuitenkaa vastaa, tai tietenki vastaat jos vielä rakastat, siks tahtoisinki kertoo et mä haluun viellä jatkaa.
Anteeksi .