Sen retken aina muistan kun
sut ensi kertaa näin.
Sä katsoit suoraan silmiin mun
ja muutit elämäin.
Jäi illat yksinäiset nuo,
jäi aamun ankeus.
Oot hyvä haltiain
siks suo, tää yksi toivomus:
Sun lähelläsi,
jos olla vain saa,
niin elämäsi,
mä kansasi jaan.
Sun lähelläsi,
mun onneni on.
Kun silmistäsi,
taas nään auringon.
Niin tuimat tuulet taivaalle,
ei koskaan nousta voi.
Me, että jäätäis sydämeen
ja tunteen tään veis pois.
Sä saavuit yksinäisen luo,
kuin uusi uskallus.
Sun lähelläsi,
jos olla voin saa,
niin elämäsi,
mä kansasi jaan.
Sun lähelläsi,
mun onneni on.
Kun silmistäsi,
taas nään auringon.