Kukaan ei koskaan päässyt mua niin lähelle kuin sä.
Et ehkä koskaan tajunnut sitä.
Kosketit mua sieltä, mistä kukaan muu ei pysty.
Pääsit mun sisälle, alitajuntaan, uniin.
Muutit mut, autoit mua näkemään kauemmas ja lähelle.
Suutelit mun sydäntä.
Tunnuit niin hyvältä, liian hyvältä.
Oon oppinut susta joka kohdan ulkoa niinä mun elämäni ihanimpina öinä.
Nyt yöt ovat kylmiä kuin ikuinen pohjoistuuli joka puhaltaa pois elämän.
Avasit mut mutta unohdit sulkea.
Ilo ei tunnu enää aidolta vaan menneen varjolta.
En enää pysty saavuttamaan sua, meet jossain kaukana.
Nukahdat toiseen syliin ja heräät suudelmiin.
Mä nukahdan ikävään ja herään kipuun.
Vaikka joskus myöhemmin joku avaa mut taas,
kukaan ei koskaan rakasta mua samalla tavalla kuin sä rakastit.