IRC-Galleria

Viha pyyhkii ilon pois,
kuin kova tuuli höyhenen tieltä.
Mutta vahva ilo
on kuin suuri kivi
kovassa tuulessa.

nyt on kyllä niin surullista juttua koko päiväkirja täynnä.:((

Milloin näen elämäni loppupisteen,
milloin saan elämäni päätökseen?
Elämäni on pelkkää tuskaa
jota kituen jatkan.

Joku repi sydämeni irti,
anasti rakkauteni,
sieluni vietteli.

Rikkoi sydämen
tuhansiksi sirpaleiksi.

Viilteli sirpaleilla sieluni
riekaleiksi.

Rakkauden heitti pois,
sirpaleet laittoi roskiin
ja sieluni riekaleet
ripusti seinälle.

Minä kärsin
sinun tekemistä haavoista.
Tunnen tuskaa sisälläni.
Suurta surua sydämessäni.
Kuolemaa pelkäsin.
Lopulta kaikki kärsimys,
tuska ja
suru
on kadonnut.

miksi taistella vastaan,ei enää jaksa,antaa kaikki tapahtuu,pitäs nuolasta ennen kuin tipahtaa mut mä en nuolassa.

Ahdistus on pelko,
joka on tulinen ja
ahnas kita.
Miten me sitten vapaudumme siitä?
Meidän on vain
kohdattava pelkomme tulinen kita
ja sammutettava sen ahnaat liekit.

Tuska raapii ja
polttaa minua.
Se viiltää,
murskaa ja
raatelee armotta
minut tunnistamattomaksi.
Sitä ei huomaa ulkoa päin,
mutta sisältä se tuhoaa minut.

Se on kuin syöpä,
se leviää ruumiissani.
Yksinäisyys synnyttää tuskan,
niin kuin tupakka voi synnyttää syövän.

En välitä siitä,
mitä minulle tehdään.
En välitä siitä,
mitä itselleni teen.

Tunnen tyhjää sisälläni.
Tunnen ainaista
kipua ja tuskaa.
Tunnen ikuista
yksinäisyyttä ja kaipuuta.

Se mitä minulle tehdään
tai mitä teen itselleni,
ei pahenna tätä
tyhjyyttä,
tuskaa,
yksinäisyyttä.

Pitkälle ollaan menty,
helvetillisessä elämässä.
Tulet lyövät koko ajan selkäämme,
Demonit hakkaavat sielujamme,
he käskevät meidän eroomaan.
Olemme elämän orjia,
ikuisia tuskan vankeja.
mutta me jaksamme karkottaa ne pois.