IRC-Galleria

Minun käteni vuotaa verta,
tummaa verta.
Kirvelee,
mutta silti en vuotoa hoida.


raavin kättäni...


Elämäni on pilalla.
En ole enään koskaan iloinen,
en koskaan näe iloisia päiviä.
Tämä on ohi.

Masennusta,
viiltoja,
itsemurha aatteita,
haukkumisia,
huutamista.
Kaikkea pahaa minusta ajatellaan.
Kaikkea pahaa teen itselleni.

Viha pyyhkii ilon pois,
kuin kova tuuli höyhenen tieltä.
Mutta vahva ilo
on kuin suuri kivi
kovassa tuulessa.

nyt on kyllä niin surullista juttua koko päiväkirja täynnä.:((

Milloin näen elämäni loppupisteen,
milloin saan elämäni päätökseen?
Elämäni on pelkkää tuskaa
jota kituen jatkan.

Joku repi sydämeni irti,
anasti rakkauteni,
sieluni vietteli.

Rikkoi sydämen
tuhansiksi sirpaleiksi.

Viilteli sirpaleilla sieluni
riekaleiksi.

Rakkauden heitti pois,
sirpaleet laittoi roskiin
ja sieluni riekaleet
ripusti seinälle.

Minä kärsin
sinun tekemistä haavoista.
Tunnen tuskaa sisälläni.
Suurta surua sydämessäni.
Kuolemaa pelkäsin.
Lopulta kaikki kärsimys,
tuska ja
suru
on kadonnut.

miksi taistella vastaan,ei enää jaksa,antaa kaikki tapahtuu,pitäs nuolasta ennen kuin tipahtaa mut mä en nuolassa.

Ahdistus on pelko,
joka on tulinen ja
ahnas kita.
Miten me sitten vapaudumme siitä?
Meidän on vain
kohdattava pelkomme tulinen kita
ja sammutettava sen ahnaat liekit.

Tuska raapii ja
polttaa minua.
Se viiltää,
murskaa ja
raatelee armotta
minut tunnistamattomaksi.
Sitä ei huomaa ulkoa päin,
mutta sisältä se tuhoaa minut.

Se on kuin syöpä,
se leviää ruumiissani.
Yksinäisyys synnyttää tuskan,
niin kuin tupakka voi synnyttää syövän.