IRC-Galleria

on aamu katsot ekaks peiliin
melkein itkettää
hiukset unen sekoittamat
tuskin selviää

kiire on, mut sä et tahtois lähtee tuollaisena

luet lehdet eilisen
sadetta ei tuu
puet vaatteet vähäiset
vaik taivas harmaantuu

hymyilen, enkä nouse vielä katselen sua

saat pyörryksiin
joo mä tahdon niin
jäädä pauloihis, antaudun
marionetti sulle tahdon olla
annan vielä 6-0 joo

saat pyörryksiin
joo mä tahdon niin, antaudun
talutusnuorassasi tahdon olla
annan viedä 6-0 joo

oven kiinni laitat
mut pian palaat taas
puhelimes jätät sisälle
sua vituttaa

niin ja taas meet mä jään yksin miettimään sua

saat pyörryksiin ...

odotan, odotan sua et kunnes tuut ja tuut ja teet kaiken oikein
sinä vain, sinä vain saat mut päivään nousemaan

saat pyörryksiin ...

en tiennyt, minne, tää maailma mua vie
en odottanut mitään suurta
en osannut aavistaa
se ilta kaiken muuttais
kun näin sut, kauniina niin

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

en etsinyt mitään uutta
mä halusin olla vaan
en myöntänyt itselleni
mä kaipasin parempaa
ja silloin satoi lunta
kun näin sut
maailmaani kevään sä toit

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

Sitä iltaa en koskaan voi mä mielestäni unohtaa
jään sulatit ja veit mut pois
sun salaiseen puutarhaan

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa…

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

huoleton, sun katsees lyhyt on
peloton, kuin se viimeinen on
taas sun on aika lähteä
toista kaistaa edetä
sä sanot niin, kuitenkin tuut takaisin

joka kadun kulmaan piiloudun
kun kaikilla on kasvot sun

joka kerta kun sä lähdet mun luotani pois
joka kerta saat mun sydämeni huutamaan
joka kerta kun mä katseeni käännän
sä etsit jo muuta, niin rauhaton
sun sydämesi on

vaellan, tää yö pitkä on
vaellan, puiston tie valoton
et kuvaa meidän lopusta
sä tahtonutkaan katsoa
nyt tiedän sen, ei meille ole huominen

sä mikset katso taaksepäin
näkemättä sulta paljon jäi

joka kerta ...

nyt vieraan luokse unohdun
kun kaikilla on kasvot sun

joka kerta kun sä lähdit mun luotani pois
joka kerta sait mun sydämeni huutamaan
joka kerta kun sä katseesi käänsit
et ollutkaan ainoo
yhtä rauhaton kun sydän mun on

mä epäilen sua
mut edelleen sun vaatteet kaapistani tilaa vie
ja edelleen mä sua nään
aiotko sä kääntää ajatukset sisältä pään

pystytkö lupaamaan
kyllä tää kestää
lupaamaan, sä ettet pelkää
tulevaa, vain mua tahdot rakastaa

pystytkö vannomaan
oon vain se ainut
maailmaas ei muita mahdu
niin jos teet, sua uskon ehkä huomiseen

jaksanut oot
vaik hitaasti oon avannu ovea mun maailmaan
et vaatinut oo sanomaan
muuta kuin et mennään edes päivä kerrallaan

pystytkö lupaamaan ...

oot erilainen
ja siksi ehkä kiehdot enemmän kuin kukaan muu
ja edelleen mä sua nään
aiotko sä kaataa harhaluulot sisältä pään

pystytkö lupaamaan ...

Nostan käteni ilmaan
ja siihen ne jää
antaudun eessä tän kaiken
Haluton oon
enää esittämään
että etenisin kovin taitein

Mihin tahansa katson
mihin kääntyy mun pää
siellä on sama vääryyden valta
Kuka voi selittää, kuka voi selittää?
Kuka löytää kaiken sen alta

Ei kai huutoni nousiskaan korkeimpaan tähteen
tyydyn siis kuiskaamaan
Mistä muualta löytäisin elämän lähteen?
Siks luonasi vaan

Liika on liikaa
ja liialta tuntuu
joskus elämän taakka
Jos osansa kantaa
ei osaa tai voi
se kannettu on loppuun saakka

Sinä miksi sen teit?
En voi ymmärtää
mutta uskoa tahtoisin silti
Me tiedämme sen
olen kipua täys
mutta sinä - älä päästä mua irti

Ei kai huutoni nousiskaan korkeimpaan tähteen..

Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet
mitä haaveilen

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut

”Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?”

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet

Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet

Vuodet vieriä saa..

Mihin kengät riisuisin?
Minne kilven laskisin?Missä en ois kukaan muu?

Missä vihdoin myöntäisin
liekin loppuun tuhlaisin
ja tahti marssin hidastuu

Ja kun sä tuut, mun luokse tuut
mä tunnen loppuu sanat multa
Se riittää saa, et suurempaa
sä vaadi pohjaanpoltetulta
Ja kun sä tuut, mun luokse tuut
mä tunnen sanat loppuu multa
Et muuta saa, ja kuitenkaan
sä arvoo et vie voitetulta

Rakastan ja tarvin sua
kun niin suoraan katsot mua
Niin ei kukaan toinen tee

Toiset tahtoo kannustaa
toiset oppii vaatimaan
vain sinut päästän ytimeen

Ja kun sä tuut..

Ei mikään mitä aikaan saan
ehjäksi mua tee
mut nää hetket kanssas jaan
ja se mulle riittänee

Kun sä tuut..

take me baby,take me now,love me baby,love me now!

Joskus ihmiset tulevat ja kysyvät mitä on rakkaus.
He pyytävät vastauksia, ja olettavat, että joku osaa antaa ne.
Julma totuus on, ettei kukaan tiedä.
Rakkaus on jonkun mukaan valokuva joka on revitty ja sitten koottu ehjäksi.
Rakkaus voi olla tunne, että yksi ihminen on koko maailma.
Rakkaus on tunne, että maailmaa ei ole, jos ei toinen ole osa sitä.
Se on kaipausta, kun toinen on juuri lähtenyt.
Rakkaus on kyynel toisen silmäkulmassa, kun toinen kertoo lähtevänsä.
Rakkaus on viimeiset sanat ennen nukkumaan menoa.
Rakkaus on viimeinen katse toisen silmiin, ennen kuin nukahtaa.
Rakkaus on lahja, jonka voi tuhlata loppuun.
Mutta sen voi myös säästää.
Sen voi antaa jatkua aina, ja ikuisesti.
Rakkaus on lahja jonka kaksi ihmistä jakavat.

Miksen pysty unohtaa anna mulle syy,
Miksen pysty sun uutta suhdetta hyväksyy.
Emmä haluu olla kenellekkää este,
Mun sydän lyö tahtii tahdin keskelt.
Sammunu mieli kuolee hiljallee,
Kirjain kirjaimeen kaks hiljasta sanaa.
Rakastan sua, ja se sattuu myöntää,
Tajusin sen vaa liian myöhää.
En pysty vaikka haluaisin sun kanssa kulkee,
Mun suojeluvaisto voittaa ne tunteet.