IRC-Galleria

mitä sä halusit, minulta odotit
tuntuu vaikka kaikkeni mä teen, se riitä ei
entä jos lähdenkin, oven vain sulkisin
kääntäisitkö uuden sivun, edelliseen virheen teit

niin onnekas oot aina ollut
et edes huomannut, nyt riitaan ensimmäiseen kaadut

vaarallinen polku maailman
vaanii alla kulkijan, jokainen
huomaa sen ajallaan
vaarallinen polku maailman
askeleissa sekoaa, jokainen
ajallaan sukeltaa

mitä sä epäilet, kun vaan kuuntelet
kuinka talonmies luukustamme nimes vie
eikö sekään sua saa, peiliin vilkaisemaan
et voi periks antaa, se ois liian helppo tie

sä vielä joskus tajuat sen
on tämä eteinen vain vastaantulemista varten

vaarallinen polku ...

tällä kadulla, tässä kulmassa
mä näin viikko sitten varmaan enkelin
etsin ruuhkasta, nyt niitä kasvoja
mä joka päivä palaan tänne takaisin

usein täällä nään, mut aina häviää

en kiinni saa, en kiinni saa
hän katoaa kuin ois harhaa
en luovuttaa voi kuitenkaan
vielä mua kutsuu, ympyrä sulkeutuu

3 tuntia vahtinut katua
välillä mietin mä oon itse hukassa
vääriä kasvoja, vääriä katseita
ja samassa nään hänet taksijonossa

tien yli juoksen, mut hän on jo kadonnut

en kiinni saa ...

en kiinni saa, hän katoaa
tavoittamaton tahtoo olla
olla hetken suuri mysteeri

en kiinni saa ...

Kai jotenkin mä kyllä tiesin
Vaikka hyvin näyttelit
Kai odotin et s teet virheen
Paljastat kasvosi
Kun eilen soitin ja kysyin
Jos luoksein saapuisit
Puhuit aivan hiljaa
Ja sitten linjan katkaisit
Anteeksi et sä koskaan saa
Virheen teit en sitä aio unohtaa
Sä oot petollinen
Kai vierestäsi joku muu heräsi
Anteeksi et sä koskaan saa
Revin kuvasi se liekeiss palaa
Sä oot petollinen
Pyyhin nimesi pois toivon ettei sua ollut ois
Et vieläkään sä tahtois myöntää
Ei, sä et tee virheitä
Mä pitkään luulin
Oon maailman mustasukkaisin
Kunnes vihdoin tajusin
Kaikki on kuin pelkäsin
Anteeksi et saa...
Mä hymyilen kun käännyn pois
En katkeruutta tuntea vois
Hyvä et tää loppui nopeaan
Vain naarmuja ei pahempaa
Tarkoitus kai opettaa
Anteeksi et saa...

kyllästyin valheisiin
mitä tarvitsin poimin, löin oveni kii
tiesin et pettyisit, mut niinhän täällä aina käy

kyllästyin valheisiin
tiesin et juttumme päättyis kuitenkin
et enää saa mua milloinkaan palaamaan, ei et saa

kun mä oon pois
en kaipaa sua kun oon pois
en kadu, että oon pois
tiedän sen mä pelastin mun sydämen
kun lähdin pois ( nyt kun oon pois )

en tahtonut ymmärtää
kaikkea mitä kerroit vai kerroitko mitään
tiesin et helpompaa ois leikkii kaiken uskovaa

en tahtonut ymmärtää
jokin kertoi vain valheita ei enempää
et enää saa mua milloinkaan palaamaan, usko vaan

kun mä oon pois ...

luulit kai niin tyhjiin lupauksiin
perustaisimme kaiken yhteisen
luulit kai niin mut jäit valheesta kii
ja nyt tiedät mä oon pois

kun mä oon pois ...

on aamu katsot ekaks peiliin
melkein itkettää
hiukset unen sekoittamat
tuskin selviää

kiire on, mut sä et tahtois lähtee tuollaisena

luet lehdet eilisen
sadetta ei tuu
puet vaatteet vähäiset
vaik taivas harmaantuu

hymyilen, enkä nouse vielä katselen sua

saat pyörryksiin
joo mä tahdon niin
jäädä pauloihis, antaudun
marionetti sulle tahdon olla
annan vielä 6-0 joo

saat pyörryksiin
joo mä tahdon niin, antaudun
talutusnuorassasi tahdon olla
annan viedä 6-0 joo

oven kiinni laitat
mut pian palaat taas
puhelimes jätät sisälle
sua vituttaa

niin ja taas meet mä jään yksin miettimään sua

saat pyörryksiin ...

odotan, odotan sua et kunnes tuut ja tuut ja teet kaiken oikein
sinä vain, sinä vain saat mut päivään nousemaan

saat pyörryksiin ...

en tiennyt, minne, tää maailma mua vie
en odottanut mitään suurta
en osannut aavistaa
se ilta kaiken muuttais
kun näin sut, kauniina niin

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

en etsinyt mitään uutta
mä halusin olla vaan
en myöntänyt itselleni
mä kaipasin parempaa
ja silloin satoi lunta
kun näin sut
maailmaani kevään sä toit

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

Sitä iltaa en koskaan voi mä mielestäni unohtaa
jään sulatit ja veit mut pois
sun salaiseen puutarhaan

jos sua ei ois, kuvittelisin sut
piirtäisin sut mieleen yksinäisen
nyt tahdon kiittää
ettet oo pelkkää unelmaa

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa…

jos sua ei ois
tähdissä näkisin
hymysi kauniin kuvittelisin
nyt tahdon kiittää ettet oo pelkkää unelmaa
vaan jotain niin paljon parempaa

huoleton, sun katsees lyhyt on
peloton, kuin se viimeinen on
taas sun on aika lähteä
toista kaistaa edetä
sä sanot niin, kuitenkin tuut takaisin

joka kadun kulmaan piiloudun
kun kaikilla on kasvot sun

joka kerta kun sä lähdet mun luotani pois
joka kerta saat mun sydämeni huutamaan
joka kerta kun mä katseeni käännän
sä etsit jo muuta, niin rauhaton
sun sydämesi on

vaellan, tää yö pitkä on
vaellan, puiston tie valoton
et kuvaa meidän lopusta
sä tahtonutkaan katsoa
nyt tiedän sen, ei meille ole huominen

sä mikset katso taaksepäin
näkemättä sulta paljon jäi

joka kerta ...

nyt vieraan luokse unohdun
kun kaikilla on kasvot sun

joka kerta kun sä lähdit mun luotani pois
joka kerta sait mun sydämeni huutamaan
joka kerta kun sä katseesi käänsit
et ollutkaan ainoo
yhtä rauhaton kun sydän mun on

mä epäilen sua
mut edelleen sun vaatteet kaapistani tilaa vie
ja edelleen mä sua nään
aiotko sä kääntää ajatukset sisältä pään

pystytkö lupaamaan
kyllä tää kestää
lupaamaan, sä ettet pelkää
tulevaa, vain mua tahdot rakastaa

pystytkö vannomaan
oon vain se ainut
maailmaas ei muita mahdu
niin jos teet, sua uskon ehkä huomiseen

jaksanut oot
vaik hitaasti oon avannu ovea mun maailmaan
et vaatinut oo sanomaan
muuta kuin et mennään edes päivä kerrallaan

pystytkö lupaamaan ...

oot erilainen
ja siksi ehkä kiehdot enemmän kuin kukaan muu
ja edelleen mä sua nään
aiotko sä kaataa harhaluulot sisältä pään

pystytkö lupaamaan ...

Nostan käteni ilmaan
ja siihen ne jää
antaudun eessä tän kaiken
Haluton oon
enää esittämään
että etenisin kovin taitein

Mihin tahansa katson
mihin kääntyy mun pää
siellä on sama vääryyden valta
Kuka voi selittää, kuka voi selittää?
Kuka löytää kaiken sen alta

Ei kai huutoni nousiskaan korkeimpaan tähteen
tyydyn siis kuiskaamaan
Mistä muualta löytäisin elämän lähteen?
Siks luonasi vaan

Liika on liikaa
ja liialta tuntuu
joskus elämän taakka
Jos osansa kantaa
ei osaa tai voi
se kannettu on loppuun saakka

Sinä miksi sen teit?
En voi ymmärtää
mutta uskoa tahtoisin silti
Me tiedämme sen
olen kipua täys
mutta sinä - älä päästä mua irti

Ei kai huutoni nousiskaan korkeimpaan tähteen..

Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet
mitä haaveilen

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin
sun hymysi tarttuu
kun lähemmäs tuut

”Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?”

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa

Mä muistelen taaksepäin
kai haavamme arpeen
on umpeutuneet

Toisillemme siks näin
oomme edelleen tarpeen
niissä yhteen kasvaneet

Vuodet vieriä saa..