Et anna mun sua koskettaa,
et anna olla lähelläsi.
Et anna mun sua katsoa,
koskettaa kaunista vartaloasi.
Et halua minua, et enää tarvitse
minua.
Miksi teit sen?
Unohdit
Jätit minut taaksesi,
hautasin minut muistoihisi
ja syljit päälle.
Unohdit ihanat hetkemme,
ensi katseemme. Heitit ne
olkasi yli ja sanoit hyvästit.
Minä haluan kokea sen
uudelleen, tuntea jälleen
lämpimän kehosi kehollani.
Haluan jälleen katsoa sinuun,
haluan jälleen sinun huomaavan
minut.
Tyhjä katseesi
Tyhjä katseesi katsoo lävitseni,
etsien jotain, mitä se ei löydä.
Olet kaukana, jossain ajatuksissasi.
Et enää näe minua, et hymyäni,
etkä rakkauttani. Yritän osoittaa
sen katseellani, koko kehollani,
mutta sinä et näe minua.
Mitä sinulle on tapahtunut?
Mihin olet kadottanut kauniin hymysi,
ihanan äänesi? Kaipaan niitä.
Syksyn tuska
Olo tuntuu raskaalta,
kuin jaloissani olisi painot,
jotka vetävät minua alaspäin.
Hengitys käy raskaaksi,
tuntuu kuin ilma loppuisi.
Syksy masentaa, saa olon
turhaksi, mitättömäksi
ja pieneksi.
Kylmä tuuli puree ihoani,
saaden minut värisemään.
Rakas lähti pois, jätti minut tänne
palelemaan. Haluaisin vajota
syvään uneen, josta ei tarvitsisi
herätä koskaan.
Rakkautemme
Rakkautemme kestää,
se ei haalistu kuin väri sateessa,
se ei kulu pois kuin tahra maasta,
se kasvaa ja kukoistaa joka päivä
enemmän ja enemmän.
Nyt me saamme elämäämme
lisää rakastettavaa, saamme
välillemme ihmisen, joka sitoo
meidät loppuelämäksemme.
Nyt ja aina olen tukenasi,
nyt ja aina makaan vierelläsi
suukotellen ja halaille sinua.
Pidä sinäkin kiinni tästä kaikesta,
tee sinäkin kaikkesi tämän eteen.
Lapsi:
Näen sen kasvavan,
puhun sille, ja hoidan sitä.
Se on vielä niin pieni,
ei tiedä tämän maailman
vaaroista.
Se vaatii kaiken huomioni,
kaiken rakkauteni ja
huolenpitoni. Se tarvitsee
ravintoa, lämmintä syliä.
En halunnut tätä, mutta
en olisi voinut murhata sitä.
Nyt se kasvaa minussa,
on kanssani ikuisesti.
jos olisin raskaana!
Teko muutti kaiken!
Olin oikeassa, se teko muutti minut,
muutti sinut ja kaiken, mitä
välillämme oli. Se muutti käsitykseni
sinusta, haluni sinuun.
Emme tehneet mitään väärää,
molemmat kai halusivat sitä.
Silti minusta tuntuu, kuin olisin
pettänyt jonkun, tehnyt jotain syntistä
ja pahaa.
En tahdo palata entiseen,
en enää siihen samaan arkeen,
joka oli täynnä surua ja tuskaa.
Näin on hyvä olla, ei ole huolia, ei murheita.