IRC-Galleria

Joka hetki minua satuttaa,
ja kaikki ajatukseni
jotka kiertävät kehää,
saavat minut tekojani katumaan.
Niin siipeni jotka ovat hauraat kuin usva
niillä kannettavanaan kaikki tämä tuska.
Voisitpa minut tältä pelastaa,
mutta ovet takanani on minun suljettava
ja tämä tie,
on minun yksin kuljettava.

hän löysi minut
ja auttoi kulkemaan
eteenpäin
ja hänen vuokseen
minä tänne jäin.

Kiitos hänen
jaksan taas hiukan matkata
eteenpäin
tässä loputtomassa suossa
johon minä kerran jäin.

Terävä terä kiiltelee lampun valossa
Hitaasti se uppoaa pehmeään lihaan

Tumman punainen veri pulppuaa haavasta
Tuska saa ruumiin värähtelemään
Suu aukenee äänettömään huutoon

Hitaasti terä painuu syvemmälle
Silmät kiiltävät tuskan kyynelistä

Ja hitaasti
kuin verhot olisi vedetty eteen
niiden valo sammuu

Nuo lapset nauravat,
ja tanssivat
vartiotornin alla

He ovat alasti,
hirttoköydet kauloissansa

Äiti katsoo kaukaisuuteen
toivoo uutta elämää.

Äidin kyyneleet,
luokse kuun,
haihtuvat uhrisavuna

Minua ette alista enää.
Teidän silmissänne heikko,
mutta sisus kylmää kuin jää,
kovettunutta heikkoutta,
jota ette palasiksi saa .

Te luulette olevanne kaikkivaltiaita,
päätösvaltaisia kuninkaita.
Minä silti olen taidän yläpuolellanne,
siksi ette huomaa kun murskaan teidät palasiksi,
kokoamalla ette ehjiksi saa.
Sitä kutsutaan kostoksi ja syyn kyllä tiedätte miksi...