Miks mä vaivautuisin, pyytäämään teiltä apuu, ku ette osaa kumminkaa auttaa.
Tiiän, etten oo ainut ihminen täs maailmassa, kenellä on vaikeeta, mut oon huomannu, et
täs maailmas on vaikeet löytää se yks ja ainut ihminen, kenelle voi kertoo elämänsä alusta loppuun, eikä se väännä siitä mitään vitsiä.
Turha teijän on mulle jankuttaa, että oon erilainen ja et en oo normaali.
Mitäs sitte?
Ei oo mun elämän edellytys olla sellai ku te haluutte, oon se mikä oon ja jos se ei teille kelpaa, nii sit se on voi voi.
Kannattas teijänki välil kattoo peilii ja miettii, et me kaikki ollaa yksilöitä ja ykskää meistä ei oo samallainen.