melkein jo olin ajoissa nukkumassa
kunnes puhelin soi.
sadannen kerran tänään, mut nyt oli vastattava
ja ONNEKSI se puhi oli mun kädessä jotta näin et se soi..
se puhelu alkoi siinä.. 23.32 ja loppu kahen kieppeillä..
oli verrattoman hauskaa..
lähti juttua, ei o todellista. NO koska sitä ei lähtis..
anu sai taas sadannen kerran kysyä et mitä mä oon vetänny
ku juttu luisti sit sen verran liukkaasti laidasta laitaan
ja oli über hubaa, naapurit taas kiittää.
jollei ne kiitä siitä käkätyksestä ja skälätyksestä ni ainakii siitä popituksesta joka
alko siinä vähän ennen kahta.
voi AWWW.... <3 se käsi on niin palvottava, se katse sen käden takana.. NONII!!
haluun takaisin reissuun ja käyttäytyä KAHDESSA tilanteessa hiukan erilailla..
voi apua ku oisin taas tajunnu sen mitä ajattelen kaksi päivää myöhemmin.
NÖY!
beibee, help me!
hahha. voi kääk, joskus en ihan kestä itteeni.
ääni on ny sit puhuttu ihan käheeks, kattoo ny mitä huomisesta taas tuloo.
..jännityksen sekaisin tuntein ootan aamua..
ja koko huomista päivää..
voi: "uskallatko jatkaa huomiseen.." juu ei o hajuakaan mut pakkohan se on.
noni mutta lupasin mennä nukkumaan jotta oisin huomenna kuosissa joten..
neiti kiittää ja kumartaa ja palaa astialle jälleen huomenna.. jos on jotain raapustettavaa.
yöllistä turhamaisuutta ja juhlaa..
..tule näytän tien, miltä se tuntuu..
okidokiduu. ehkä hankin aivot 6-0:n narikasta heti huomenna. NOT! koska ne on huutokaupattu. onneksi. niitä ei enää kaivata. toivottavasti uusi omistaja on tyytyväinen siihen aivokapasiteettiin joka niistä aivoista irtoaa.. maksimiteholla ehkä ihan liikaa.
unia ja kuvia.