Tää Murha, kuvaa aika lailla tyhjentävästi maanantain fiiliksiä.
menkäähän rivienväleihin... ((On se Mariska sit aika mimmi...))
"..pelkkä vahinko vai tahallasi teitkö
etukäteen suunniteltu juttu, veitkö
tietämättäsi rauhan jonka omistin ennen
en osannut aavistaa että riistäisit hengen
veit mukanasi palan joka kuului vain mulle
kerro mitä nyt teen, toivon et varastetulle
tavaralle sä löytäisit hyvääkin käyttöö
en voi nostaa syytettä, ei mulla oo näyttöö
huomasko kukaan, voisko joku todistaa
että osa mun sieluu nyt sun seinää koristaa
pidätkö itellä vai annatko takas
ja sä vastaat julmasti sanomalla mulle 'rakas'
ei ollut ainakaan mun tarkoitus
että muuttuis kylmäveriseksi tämä post coitus
mä pyydän, rukoilen kun en voi sua pakottaa
palauta se mulle minkä tulit silloin ottaa
mietitkö valmiiksi vai etkö vain tiedä
ettei toisen omaa ilman lupaa noin voi viedä
mut ryöstit ja silti se tuntui hyvältä
puukotit rintaan, kaivoit liian syvältä
armahda mua, mä en enää jaksa
sulta se ei kovin paljoo vaivaa maksa
jos tuot puuttuvan palan, teet minut ehjäksi
sen sijään että vampyyrin tavoin imet tyhjäksi
olen haavoja täynnä mutten vuoda verta
lupaan itselleni: tää oli vika kerta
kun oveni avaan ja lähelle päästän
tästä lähtien mä kaiken mulle vain säästän
tää oli ensimmäisen asteen murha, niin raaka
sinuna mä pelkäisin kun taivaanporteilla vaaka
punnitsee sun sydämen, se liikaa painaa
ei ois kannattanut viedä sitä multa, nyt oon vainaa.."
Vielä viime viikolla moisin sanonut kaikille et uskokaa unelmiinne, et ne voi toteutua..Okei ehkä mä sanon niin vielä joskus.. huomenna? ylihuomenna? ens viikolla? En tiedä, mut varmasti joskus..
Miks ihmisellä pitää olla tunteet?
Tunteet joita ei pysty kontrolloimaan..?
Niinpä, taas alkoi uus viikko ja tää viikon alku on tuntunnu todella paljon huonommalta verrattuna viime viikkoon..
Viime viikko alkoi hyvin, todella hyvin, paremmin kuin pitkään aikaan, voiskohan jopa sanoa et paremmin kuin koskaan?
Mä säteilin syystä tai toisesta koko viikon. Ihmiset näki pitkästä aikaa onnellisen, hymyilevän, iloisen ja jopa liian iloisen ja ystävällisen tytön.. **huij** Oikein puistattaa koko ajatus, onneks niiden ei tarvitse tottua siihen...
Noh, mitä mulle sitten tapahtui?
Well, luulen et toiset osapuolet tuskin innostuis jos alkaisin tässä kertoileen tapahtumien kulkua..Mieli kyllä tekis, mutta parempi pitää mölyt mahassaan.. Ne tietää jotka tietää.. (: Sen verran kai voin sanoa et se liittyy ihmisiin, uusiin ja vanhoihin ihmisiin mun elämässä.. Sekä siihen et hypätessäni junaan ja jättäessäni surullisen kuuluisan kotikaupunkini ((sen tuppukylän..)) taakseni, mun päässä ei todellakaan liikkunut ainuttakaan negatiivista ajatusta. Piiiitkästä aikaa oli mahtavaa herätä MAANANTAI-aamuna sillä edessä oli ihana päivä ja vielä ihanampi ilta ((sitähän minen sillon vielä tiennyt mutta osasin kyllä oottaa jotain sellasta...))
Mut kuinka nopeesti kaikki voikaan muuttua?! Mulla on varmaan ollut vaan ihan liikaa aikaa ajatella. Ois "kiva" pitää itsensä niin kiireisenä ettei millään vaan ehtis pompotella ajatuksiaan ees ja taas.. tai no kiirehän mulla onkin- Ei mihinkään. Hommat painaa päälle-ainut inspiraation tappaja on se, ettei kukaan maksa niistä hommista mitään.. mut toivotaan et joku päivä onni kääntyy..
Paistaahan se aurinko risukasaankin... tai niin ne ainakin sanoo.. (:
Kiire..!
Mä vihaan sitä et ihmisillä on kiire.
Vihaan ettei niillä ole aikaa.
Ei ole aikaa niille joista välittää,
ei niille jotka välittää..
Kiire käsitteenä jo on niin kamala et se saa mut voimaan pahoin.
Kiire sinne, kiire tänne - IHAN SAMA! Miksei vaan vois hetkeks pysähtyä. Hengittää syvään ja näyttää ihmisille et välittää niistä?! Seisahtua ees siks aikaa et ehtis sanoa mitä ajattelee. Jo pelkästään senkin takia ettei toiset käsittäis väärin. En voi sietää väärinkäsityksiäkään. Ne satuttaa. Okei, joskus ne kyl naurattaakin, ainakin lopulta.
Kiire ja kiire. Jos ihminen hetken miettis ja kattois ympärilleen ni se vois tajuta et aina on aikaa.
Kiire, se estää ihmisiä huomioimasta toisiaan. Osoittamasta rakkautta ja miksi?! No vain koska MUKA ei ole aikaa!!
Hemmetti aina pitäis olla aikaa halata, aikaa koskettaa tai vaikka vain aikaa katsoa toista silmiin. Aikaa olla hiljaa tai pitäis olla aikaa kysyä toiselta "mitä kuuluu, onks kaikki hyvin?"
Pitäis olla aikaa naputtaa edes yks hemmetin viesti toiselle, jossa kysyy kuulumiset ((jos ei muuta keksi..)), varmistaa että kaikki on hyvin. Pitäis olla aikaa pitää yllä suhteita, ennenkuin ne kuihtuu pois. Pitäis olla ees aikaa ilmaista vihansa tai.. MUTTA EI! Tässä yhteiskunnassa kaikilla on kiire, ainainen kiire, kiire ja kiire.
Kiire-EI MIHINKÄÄN!!
kiidet olen puhunut tältä päivältä.. toivottavasti joku vahingossa lukee tän ja ottaa onkeensa.. tietää varmasti lukiessaan et onko antannut jotaan aihetta näihin ajatuksiin.. ! Mieti sitä..