IRC-Galleria

arvaa mitä..
mä haluaisin saada sut hymyilemään.
koska kun tiedän että sulla on pilviä auringon edessä
niin mullakin on huono olla enkä mäkään silloin näe auringonsäteitä
tai jos näen niin en osaa nauttia niistä.
eikä tunnu kivalta kun en voi auttaa.

jotenkin osa musta on sun mukana,
missä ikinä sitten meetkin. <3

harvat ihmiset tekee muhun lähtemättömän vaikutuksen
mut sä oot tehnyt niin. ((ja oon onnellinen siitä että niin on käynyt. koska sä oot..sä.))
siitä tää kaikki kai johtuukin..
ja tekisin oikeesti melkein mitä vaan että näkisin sut taas onnellisena,
niin onnellisena kuin mä oon tottunut sut näkemään..

klipklop.
vois se ilosemminkin mennä.
sillai tanssahdellen klipklopin tahdissa
mut nyt se vaan klipklopahtelee.

jos moon nyt jo ihan jäässä.
ni miten mä selviin talvesta.
ihan vaan mietin sitä.
moi. **hrrr**
ja hymiö.

"Missä salo sinertää,
ja nurmi on kauniin vihreää,
ja kaikki on niin rauhaisaa.

Hiljaa puro solisee,
ja kauniit kukat kuiskailee,
ja elämä on leppoisaa.

Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on.

Missä salo sinertää,
ja ruoho on kauniin vihreää,
ja kaikki on niin rauhaisaa.

Hiljaa puro solisee,
ja kauniit tytöt kuiskailee,
ja elämä on leppoisaa.

Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on.
Pieni pandakarhu on."

..ja mä toivon että se merkitsee sulle jotain..

selasin kuvia koneelta.
eikä voi muuta kuin hymyillä. <3
oli ehkä ihanin kesä.
ja ne kärpäset..
niitä kaikkia elukoita ja mönkiäisiä on kyllä iso ikävä.
mau.

perjantaina lähettiin tytyn kanssa taas seikkaileen..
ja tytskä pitikin mut kasassa taas maailman parhaimmalla tavalla- kaunis kiidetys siitäKIN. <3

oli kiva kävellä yksiä rappusia ylös kun siellä
rappusten yläpäässä kuulu heti huuto: "rakas!"
ja sit sellaan ihana peikkotyttö
pomppas kaulaan ja sano vaan ettei päästä irti..
ja ei sen tytön tarviikkaan päästää irti ku en miekään haluu päästää irti. <3
aion adoptoida sen peikkotytön koska hää on niin ihQ just tollaasena ku hää on
eikä sitä saa kukaan muuttaa. harvoin tapaa sellaita ihania aitoja ihmisiä.

joo ja minsku leikki postimies patea taas..
mun sydän vaan sanoi et niin piti tehdä ja toivon ettei se aiheuttanut ainakaan hallaa.
ja katseista päätellen niin ei tapahtunut..
mut silti mua pelottaa.

"..Oo pliis
Vuode mulle osoita
Joku sielusisko syrjältä tän seurakunnan
Joka mulle tekis hyvän työn.."
((thc-koitin: minne jalat kuljettaa))

eilen siivoilin tai koitin siivota.
lopulta löysin itteni kuitenkin sohvalta koska pieni ei vaan enää jaksanut.
ja illalla tehtiin tytyn kanssa bondista komediaa. (;

ja mulle kerrottiin faktoja siitä et vie noin kolme viikkoa saada kiskottua mut kahville.
joo, mun kanssa mikään ei oo helppoa.. (;
mut käytiin matin kanssa kahvittelemassa ja se teki ihan hyvää vaiks olinkin vähän hermostunnu mut mun pää heitti aina välillä kärrynpyörää ja matkasi vuoristoradassa..mut silti oli kivaa ja jotenkin helpottavaa nauttia sumppia hyvässä seurassa.
kaikkihan tietää et mä en oo sunnuntaisin kovinkaan sosiaalinen. viime kahvittelusta lähti sunnuntaiputki.. mitäköhän tästä nyt sitten seuraa.. sitä ei vielä tiiä, sen näkee kai vasta ens sunnuntaina.
opin uuden sanan: kultakala, jota aion viljellä urakalla.. (;
ainiin ja uuh, näin poron.

nyt odottavan aika on pitkä..
katotaan sillä aikaa kun kultakala poistuu talosta.. (:

musta tuntuu että mä ihan vahingossa hymyilin äsken.

_♥_♥___♥_♥_ Laita tämä
♥___♥_♥___♥ sydän sivullesi
_♥___♥___♥_ jos rakastat
__♥_____♥__ jotakuta tai
___♥___♥___ joitain
____♥_♥____ erittäin
_____♥_____ paljon!!

tulipahan nähtyä taas tampere.
olin kuulemma niin fiksusti.
en ois uskonu kuulevani tuota palautetta mutta kiitos siitä kuitenkin. (;

apinat poistuivat areenalta paljon oletettua aikaisemmin,
oli siinä ihmetteleviä ilmeitä ympärillä.
leuat kii, tää oli niin taktikoitu veto.

toinen jämäpaloista kiittää ja kumartaa:
kiidet kaikille kivoille kun joitte itsenne mukaviksi. <3

ollu saikulla taas tällä viikolla.
just.
ei niin kiva.
ja niin ettei eilen olisi ollut muutenkin huono olla ((tosin jo vähän parempi fyysisesti koska sain jo syötyäkkin jotaan..)) ni kaiken kukkuraksi mulla räjähti tuoppi käteen.
olin viemässä sitä keittiöön ja en ehtinny ees sitä pöydälle laskea ku kuulu kauhee krätsähdys. ja noin siitä oli osa mun peukalon sisällä ja sirpaleita oli eteisessäkin ja ja joka paikassa.. eikä se ees osunut mihinkään. yks sano mulle et ei mulla oo niin paljoa voimaa et voisin sen puristaa sirpaleiks.. ja tyty sano tänään et mitä jos mä puristin siihen kaikki agressiot yms.. ja et siks se hajos. ota siitäkin sitten selvää et mitä tapahtu. haha ja yks on yrittäny sit kiroilun voimalla hajottaa mun kahvikuppiakin tänään koska huusin eilen et se oli sen vika koska se huusi "perkele!" siin vaihees ku kaikki tapahtu. mut totuus on et se ärräpää tuli siin vaihees ku se oli jo räjähtäny käsiin.
voitte sit kuvitella et siirryin käyttämään muovituoppeja. nooo..onneks ei käyny pahemmin. et näin meillä, mites teillä? (:

fyysinen kunto on jo parempi mut henkisesti oon paskana.
eräs siilipelosta kärsivä elukka sanoi et alas ei olla tultu ja lujaa.. mut kaks valvottua/painajaismaista yötä on nyt takana. ja alamäessä vauhti vaan kiihtyy.
en kuitenkaan viitsi sitä asiaa täällä puida sen enempää koska se on kahden ihmisen välinen asia ja palaan siihen jahka oon taas voimissani.
sen haluan kuitenkin sanoa ihan yleisestikkin ((koska sen vois sanoa monelle muullekkin..)) et:
se mitä sä näet ei välttämättä ole se mitä mä tunnen.

nauttikaa auringosta, tää jatkaa lepäilemistä neljän seinän sisällä.

muistakaa hymyillä.
ja nauttia niistä ihanista ystävistä joita teillä on.
ne on niitä, jotka pitää pinnalla. <3