IRC-Galleria

Riehun.
Potkin.
Hakkaan.
Kiukuttelen.
Kiinni pysyy mun oma lasivankila.
Keijun siivin yritän karata. Mut liian korkea.
mun voimat ei riitä ylös asti.
Lysähdän polvilleni.
Muut lähelle yrittäneet karkottaa kylmyydellä pois.
Kukaan ei jaksa enää yrittää auttaa mua särkemää mun lasivankilaa.
Vai eikö muut huomaa että oon sielä sisällä?
Kaikki kiertää vaan kaukaa kylmyyden.
Itken.
Kevyt ääni hiljaisuudessa.
Pysähdyn kuuntelemaan.
Askelia.
Joku.
Kaukana vain hahmona.
En ole varma onko edes kaltaiseni..
Lähempänä.
Mua kohti.
Poika.
Repaleiset siivet. Silti vahva.
Tahra poskessa.
Keihäs. Miksi?
Ethän ole edes soturi...
Et soturi joks kylmästi tappaa.
Iskee keihään läpi sydämen.
En erota sun kasvoja selkeesti.
Kuin tuhriintunut muistikuva.
Astut ihan mun lasivankilan vierelle.
Kädet vastakkain.
Vain kylmä lasi välissä.
Silti tunnen kätes lämmön.
"Auta mua"
Hymyilet.
Lasivankila haihtuu höyrynä pois.
Sun hymy sulatti sen pois.
"Tule"

...ja me lennetään pois sylikkäin.

Hei soita mulle iltaisin se laulu,
johon lapsena nukahdin,
sen jo unohdin.
Opeta tekemään se,
mitä koskaan itse en uskalla,
minä sinua suudella.

Tuo mulle pieni lapsi,
joka kertoisi sen,
mikä on tärkeää,
en sitä itse nää.
Opeta minulle se leikki,
jota pihoilla lapsena leikittiin.
Kuvia selkään piirrettiin.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen suolakyyneliin.

Pysäytä kellot siihen hetkeen,
kun sinulle antaudun,
ikuisesti mä olen sun.
Vie sinne missä kauan sitten
kadonnut hämärä ilta peittää
mun lumiset lapsenkasvot.

Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen kyyneliin.
Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin,
syksyn varjoihin piteneviin.
Opeta minut uskomaan ihmeisiin,
ihmislastemme kuiskauksiin.

(Olavi Uusivirta - Betonikaupunki)

Ja sama kylmä taas,
mua edessäni odottaa,
mun sielun koittaa tavoittaa
Ja välimatka pitenee
ja peliaika vähenee,
paha peto mua suutelee

Älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun,
olla haluaisin haluaisin vain sun

ajatuksia.
muistoja.
asioita menneisyydestä kaivettuna esiin.
Joskus aikoja sitten.
Asioita jo unohdettuja.
ihminen ja ihmisiä rakkaita.
hänen ja heidän kanssa koettuja muistoja.
kauan sitten.
leikki muuttuu kyyneliksi.
vierii pois poskea pitkin.
miten joku yksittäinen levy voi saada aikaan
niin suuren tunnekuohun?
unoihdettu asia kuin yhteisestä sopimuksesta.
"ei sit kerrota kellekkää.."
palaa mieleen monen vuoden takaa.
oma satumaa.
oma mielikuvitusmaa ja mielikuvitusystävät.
kaksois elämä.
Mahdatko sä koskaan ajatella sitä?

"ja sinä olet niinkuin eilenkin
kuvina
ja silmien lumeina
seinille varjoja heijastin"

kaikki muistan kuin olisivat äsken sanottu tai tehty
"Listen baby I´m sorry..."
Joskus päätettiin unohtaa koko juttu.
Heittää syrjään.
Yksi pieni murto-osa päätti hypätä esiin palauttaen tuhansittain muistoja.
Kävelyt Central Parkin talvisilla kaduilla.
murhat, ryöstöt, onnettomuudet.
Ihmissudet ja vampyyrit.
Riitoja ja rakastumisia.

Taikuutta.

Nyt liian vanha leikkimään.

Leikkiminen loppu!
Myös muut ajatukset ja muistot pois.

Miksi lobotomia on kielletty?

"Tässä on dinosaurus
tässä on krokotiili
niinkuin silloinkin
kun kelloissa viisarit liikkuivat hitaammin.."

"Wonderful human beings...."
Ohi kiitää vihreää, metsää.
Järvet tyyninä kuin silkki, villeinä kuin kesyttämätön ori.
Vastaan tulee autoja. Paljon autoja. Vähän autoja.
Välillä kuin yksinäinen ratsastaja ajetaan karkuun hälyä ja muita yksinäisiä ratsastajia ja laumaeläimiä...
"melt into the ocean..."
Taustalla Nova, päässä mp3-tiedostoja kulkee korvasta korvaan.
"Kiss me here, touch me there..."
Auringon kirkkaat säteet sokaisevina. Pakkp laittaa verho ikkunaan.
Lehmiä. Hevosia. Peltoja. Järviä. Metsiä.
Horisontit kauniina.
Istuminen puuduttaa.
Paljon ajatuksia, telepaattisia viestejä toiselle puolelle Suomea.
Ikävä. Tietokone. Kissa. Gerbiilit.
Itkua puhelimessa.
"Entä jos se on kuollu...*nyyhkäys* Mä tarviin psyykkistä apua..*toinen nyyhkäys*"
Melkein 5h turhaa istumista.
Pois mun elämästä.
Koulussa kavereille: "Ajoin lomalla läpi Suomen"
Väsyttää.
Korvissa jauhetaan kuinka seksikäs olen. HUIJAUSTA!
Novalla "All by myself..." Naurattaa.
surullinen balladi korvissa. Ei saa itkeä.
|HAUTAUSMAA >|
Kyltit vilahtaa ohi.
Ohitus kaistan alkuun 2km.
Kaikki kiihdyttää. Pakko päästä ohi.
Kuvia lehmistä.
Oli kivaa.
Paperi loppuu.
Ohi mennyt on koko "loma"
Lukio alkaa.
Kaikki on...

...rikkipoks.

"...You can touch
you can play
if you say
I´m allways yours..."

mulla on semmonen olo että oon aikas onnellinen nyt... :)

hihi, nyt syssyllä sitte lahden lyseon lukioo heilumaa... :) on aika jännä jännä... ja kaikkii kiinostaa... :D

enää 8 normaalii koulupäivää ja sit on viikko hubailua... sit on peruskoulu taakse jäänny... :)
sit lukioo kärvistelemää... mut ei se mitää koska se tarkottaa uutta alkua ja uusi kuvioita... ehkä uudet kaveritki... vaikka mennää mun bestan kaa eri kouluihin toivon ettei se vaikuta meijän kaveruutee mitenkää.... ollaa oltu kuitenki 9vuotta samalla luokalla ja 8vuotta bestiksiä...

naah... ei mitää ei mitää....

jei!! kirjaston kivikautinen pahviloota on saatu vaivoin vietyä poijes täältä pelottelemasta ihmisparkoja!!! nyt tänne on tuotu haino LG:n masiina jossa on littee näyttö ja toi yksikkoki on aika pieni veilä... :) ja tää on aika nopee ja väriltään hianon musta.. :)


on mullakin kyllä ilon aiheet mutta nyt ei oo oikein mittään muuta iloittava... paitsi että..

KEVÄT ON TULOSSA!!!!!!!" :D

ja pisamat tulee näkyvii taas... :/

elämä on.