Kuka keksi rakkauden
Herään. Pääsi on sylissäni ja rakastan sinua mielettömästi. Silti mieleeni tulvii muistoja toisesta. Ei, toinen ei ole yhtään sinua upeampi ilmestys, viisaampi tai muutakaan. Lisäksi hän on tehnyt minulle kurjan tempun. Mutta siitä huolimatta sydämessä tuntuu pahalta.
Surujen sillalta näin
Tummien aaltojen uivan merelle päin
Ne ikäväni pintaan sai
Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai
Kaipuuni nousee siivilleen
Kuka keksi rakkauden
Lintujen huuto kaikuu yhä korvissani. Mietin kuinka voin yhtä aikaa rakastaa sinua ja kaivata jotakuta toista? Miksi et ole riittävästi? Vai haluanko minä kaiken yhtäaikaa? Tunnut hyvältä lähelläni. En halua muuta kuin olla tässä aina, mutta silti jokin kaipaa pois. Hiuksesi koskettavat ihoani, ja siirrän niitä varovasti. Hymyilen. Hymyni on hieman surumielinen. pelkään että satutan sinua.
Nähdä surujen sillalta sain
Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain
Yksi lähti ja laskeutui
Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui
Sille esitin kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Yö oli niin valkoinen
Kun puhalsi palkeet rakkauden
Tähdenlentona kai
luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain
Joku kätkee kysymyksen
Kuka keksi rakkauden
Kuka sai aikaan sen
Tulit elämääni aivan odottamatta. En minä ansaitse sinua! Ja rakkautta! Rakkaus on tarkoitettu kaikille muille, ei minulle. Mutta silti tämä hetki: kaksin rannalla keskellä yötä, nukut sylissäni, katson tähtiä ja ihmettelen. Onko minullakin tähän oikeus? Miksi ei olisi! kaikki ovat tehneet virheitä. Ja kaikkia on satutettu. Kukaan ei ole täydellinen ja ehjä! Muutkin saavat rakastaa. Niin minäkin. Oikeastaan, minä osaan arvostaa rakkauttasi enemmän kuin muut, sillä olen kaivannut sitä niin paljon. Niin kauan olen joutunut yksin murehtimaan, että nyt ansaitsen rakkauden! Mutta haluatko todellakin antaa sitä minulle?
Surujen sillallakin se kulkee
Ei se lähde hengiltä millään
Tähtien tomuna se leijailee
Ja syttyy kuin itsestään
Joku keksi rakkauden
Miten voit rakastaa minua? Tallaisena? Vaikka en voi koskaan rakastaa sinua niinkuin kuuluu? Mistä sinun rakkautesi tulee? Ja tuleeko se kestämään kaiken sen paskan mitä muut päällemme syytävät. Ei kai rakkautesi perustu vain välillämme räiskyvään himoon, ja kuole jos halu sammuu? Jos oletkin luonani vain sen nautinnon tähden jonka voin sinulle tarjota? Olen tuntenut sinut vasta vähän aikaa, tavannut muutamia kertoja, mutta tiedän rakastavani sinua. Rakastavani enemmän kuin mitään! Miten voin elää ilman sinua? Miten? Jos nyt kertoisit ettet rakasta minua, en tiedä mitä tekisin. En varmaan mitään. Menisin jonnekin ja kuihtuisin olemattomiin. Mutta tiedänhän minä. Sinä rakastat minua.
Jos sinä et jäis
En minäkään täällä olla vois
Eikä ikäväni tänne jäis
Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois
Tyydyn vastaukseen
Joku keksi rakkauden
Ja sinä toit minulle sen