IRC-Galleria

Oon tässä just lähössä uimaan kaverin kanssa,tai niinku 6 mennään =) toissapäivänä tuli kans käytyy,uin 1500 metrii ja sitä edellisenä päivänä 1000 metrii.Ihan kuin olis flunssa iskemässä,toivottavasti ei iske,huomenna nimittäin on mun rakkaan 3v syntymäpäivät <3 Ai niin ja ihanaa kun joulu lähestyy :)

Pari päivää oli lepoa tossa..tänään tuli sit taas käytyy uimassa 1050 metrii,oli kivaa :) Katteleepi sit mitä huomenna tekee,joko lenkille tai jumppaan....

Nyt kyl uni maittaa... :) tuli käytyy siellä kuutamohydrobicissä...:) Huomenna sitten vaan jos ottais ihan rennosti,kattelis leffoja ja sellasta... :) pikku lenkillä vois toki illalla käydä... :)

Eilen tuli uituu tasan 1000 metrii... :) kävin just pikku lenkillä haukkaamassa raikasta ilmaa..tänään illalla sitten olis kuutamo hydrobic,saas nähä millasta se on,alkaa klo.22.00 ja kestää sellasen tunteroisen.Nyt pitäs jaksaa tiskata ja sitten lähetään mummon luona käymään,pois tullessa vois poiketa kirppareilla :-)

Eilen tuli uituu semmonen 1500 metrii ja nyt lähen tästä taas uimahallille,ekana kuntosalille ja sitten uimaan..saas nähä minkä verran tulee uituu :-)

1050 metrii tuli uituu ja sitä ennen salilla pikkasta vajaa tunti =) Soudin soutulaitteella 1,5 km :D

Eilen tuli käytyy uimassa 1300 metrii.. :) Huomenna aamusta sitten salille ja uimaan taas.. :) tänään vapaa päivä..vähän jos vaan käppäilis...:)

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny."

Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä. Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi. Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan." Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Tein tossa äsken sämpylöitä,tuli kyllä hyviä...käytin vähän omaa mielikuvitusta niiden teossa :P ohjeen laitan alle.Kohta pitäs lähtee Ninnun luo,mennään sen kanssa kirppareille ja sitten mennään ninnun,mariskan ja mun pikku-siskon kanssa uimaan... :) Jyky jää markuksen luokse siksi aikaa! Huomenna jos jaksais niin leipoisin pullaa,omalla ohjeella tottakai.... mut tässä se mun sämpyläohje jos jotain kiinostaa:

*1 litra vettä
*100g hiivaa
*1tl suolaa
*5dl tattarihiutaleita
*5dl neljänviljan hiutaleita
*7dl grahamjauhoja
*6dl 3-viljan sämpyläjauhoja
*1dl ruokaöljyä

*Liota hiiva lämpimään veteen,laita sekaan tattari ja neljänviljan hiutaleet ja sekoita.Laita lämpimään paikkaan peitettynä "muhimaan" kunnes kuplii...n.20min.Tämän jälkeen tee pehmeä taikina ja ei kun leipomaan :P leivo mieleisen muotoisia ja anna vasta tämän jälkeen kohota liinan alla.Paista 225 asteessa 10-12 minuuttia..

Itse vielä voitelin rasvattomalla maidolla ennen uuniin laittoa ja laitoin päälle kauraleseitä!

Tänää käytiin uimassa mariskan,jykyn ja samin kanssa...pojat kyl pulikoi suurimmaks osaks porealtaassa ja saunovat :D me sitten uitiin 800 metrii... :) nii ja käytiin abc:llä syömässä lounas :P