Minulle tuli vuosi sitten vastaan suuri menetys menetin poikaystäväni joku hullu ajoi päälle. Mailmani romahti ainoa asia mikä minulla oli enää oli särkynyt sydän ja usko tulevaisuuuteen.
Muttei usko tulevaisuuteen auttanut kaikki näytti mustalta kuvittelin ettei valo ikinä paista tähän kalion koloon en halunnut mennä pois kolostani koska en halunnut luopua hänestä ei vielä vielä muutama päivä sanoin itselleni yhä uudestaan ja uudestaan hänen kuvaansa katsoin puhelimestani muistot palautuivat mieleeni ja kyyneleet vierivät uudestaan ja uudestaan
Kävin pari päivää sitten hänen haudallaan ja luhistuin hänen hauta kiven etteen ja muistin miten vaikeaa ekan kerran oli tulla hänen haudaleen ja kun pääsin ekan kerran hänen haudalleen luhistuin samallla tavalla kuin pari päivää sitten ja siloin parkusin ja keroin miten mailma on julma ja nyt kerroin kuulumiseni ja tuntui kun hän olisi hymyillyt ja sanonut hienoa anna mennä pärjäät hienosti olen ylpeä sinusta ja rakastan sinua kyynelten vierivän sillonkin tiesin tulevan.
Aina täysi kun aikana katson kuuta ja muistelen sitä ihanaa hetkeä jolloin olimme ensimäisen kerran kunnolisilla treffeillä ja pussasimme ekan kerran se oli kuin elokuvaa.
yhä tänäkin päivänä katson kuvaa hänestä puhelimestani ja iltaisn toivotan hyvää yötä ja joskus keron kuulumiset.
Jatkan elämääni mutta hän on aina osa sitä sydämessäni <3
S.Hanttu