IRC-Galleria

Olisiko unohtaminen parempi vaihtoehto.?
Kaikki on niin vaikeaa..

Miksi jotkut ihmiset kyselevät niin paljon, mutta eivät edes halua yrittää ymmärtää vastausta vaan tekevät siitä heti jotkut omat johtopäätöksensä..? Ja sitten kuitenkin aina väittää haluavansa olla hyväkin kaveri. Miten voi ees yrittää olla tyypin kaveri jos tyyppi ite ei halua ymmärtää mitään oiken niin kuin sille yrittää selittää.?
Että se osaakin olla rasittavaa.

Ihan kuin ei taas olisi jo muutakin miettimistä.
Ja kun oli taas kerrankin melko hyvä päivä niin tietysti sen piti taas pilalle mennä.

Nyt se vasta hyvä olo onkin. On sentään jotain mitä odottaa.
Nimittäin ensviikon perjantaita. :)
Siitä se hyvä päivä vasta saattaakin tulla.

Ensviikkolla on kyllä muinakin päivinä kaikenlaista touhuumista.
Tiistai taitaa olla ainut päivä millon ei oo vielä mitään erikoisenpaa.

Enää ei yhtään harmita että valtakunnalliset meni vähä miten sattuu.

Tuli taas nähtyä ihanaa unta viime yönä. Voi kun se oliskii ollu totta. Oli kyllä niin aidon tuntunen. Onneks noi jotkut valtakunnalliset on jo ohi nii ei oo niin paljoo koulu juttuja mihin pitäs jaksaa keskittyä.

Kiitos tyypille siitä kun olet olemassa. :)

Eilen oli pitkästä aikaa taas oikeen hyvä päivä jopa koulussakin.
Kiitos siitä parille tyypille.
Nytkin vielä melkoisen hyvä olo.

Ajatukset kyllä taas jossain ihan muualla kun pitäs.. :)
Ja taaskin vain haaveita ja haaveita. Voi kun ne joskus vois olla tottakin.
Vaan miksi aina pitää haaveilla mahdottomuuksista..?

"..Kuinka kauan tätä on jatkunut? Pari kuukautta? Neljä? Kahdeksan? On mahdotonta muistaa, milloin välinpitämättömyys oli muuttunut laimeaksi mielenkiinnoksi ja siitä salakavalasti kiinnostukseksi, joka ei hallittänyt otettaan.."

---

Mä en tiedä susta mitään. En mitään sun ajatuksista ja haaveista ja toiveista ja peloista, mikä saisi sut nauramaan ja mikä itkemään. Mä en tiedä mikä sulle on rakkainta maailmassa. Mä en tunne sua yhtään enkä ollenkaan..
(Kovasti kuitenkin haluaisin oppia tuntemaan.)

---

Sinä voit hymyillä,
vaikka sydämesi itkee.
Sisimpäsi on rikki revitty,
täynnä haavoja-
ja sinä naurat.
Haluat näyttää ihmisille,
koko maailmalle,
että sinulla menee hyvin,
että olet onnellinen.
Ja kuitenkin yön hiljaisina hetkinä
sinä tunnet olevasi yksin.
Sinusta tuntuu,
että et jaksa,
että sydämesi pakahtuu.
Mutta sinä et uskalla itkeä,
et tunnustaa tuskaasi.
Aamulla sinä taas hymyilet.
Vaikka sydämesi itkee.
Miksi et voi tunnustaa sitä
edes itsellesi.

---

On päiviä, jolloin
aamun sinisyys on kaunis
ja lumiset puut roikottavat
runoja oksillaan.
Mutta on myös päiviä,
jolloin aamu on pelkästään
kylmä ja ruma.
Sellaisina päivinä olen paha kaikille,
mutta eniten itselleni.
Sellaisina päivinä tarvitsisin jonkun,
jonka olalle voisin päinaa pääni
ja itkeä pahuuteni pois.

Toivottavasti se on hyvä paikka minne menit Ruuti. Nauti olostasi siellä.
Ainakin sinulla on siellä kavereita.
Voi kun vielä joskus sinut näkisin. Olit ehdottomasti paras kaikista.!
Vaikka välillä meinasikin erimielisyyksiä olla.

Miten voikin jostain eläimestä tykätä niin paljon..?
Ja miksi siihen niin paljon voi kiintyä niin lyhyessä ajassa..?

Ikinä en unohda sinua Ruuti!!
<3 <3 <3 <3 <3

Kamalasti taas kaikkee. Miettii liikaa, vaikka tietää että ei voi kuitenkaan tehä asialle mitään.. Painaa painaa. Rupee taas painamaan jo vähän liikaakin.

Miks pitää aina ihastua sellaseen ihmisiin joka on mahottomuus.?
Sitten kun ei kuitenkaan tiedä täysin totuuttakaan. Ikinä ei voi olla varma mistään.

Perseestä se elämä vaan on. Ei sille mitään voi.

"..Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.

Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeän hurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.

Vaikka koko maailma huusi:
Olet parhainta päällä maan,
liian heikko hän oli yksin
tuskaansa kantamaan.

Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissaan.

Sinä yönä Jumala nukkui..

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin."

Miten voikin pientä ihmistä väsyttää paljon.
Eikä silti osaa nukkua kunnolla, aina vaan pyörii ja pyörii.
Olis taas kyllä paljon muutakii miettimistä kun tuo väsymys.
Vaan eipä sille kai mitään voi. Elämä vaan on perseestä.

Anna kätesi mulle
niin kosken siihen salaa
ja tiedät, että sulle
yksin sydämeni palaa..

---

"Jos sä lähdet, vie myös kaikki muistot nää,
mut jos sä jäät ne tahdon säilyttää.."