Mä olen kuulemma valehdellut koko ajan eksälleni. Koko suhteen ajan. Olen omassa kuplassani elävä paskiainen, enkä välitä mistään muusta kun huomiosta. Ei sillä väliä onko se positiivista vai negatiivista. Huomiohuora.
________________________________________
"Eikä suakaan kiinnosta ees yrittää pitää lupauksias tai olla valehtelematta :3
Tyyppi 1, 2, 3, 4? Sä ihan itse halusit tätä etkö? Alitajuntaisesti vähintään koska nyt vähintään tiedät että nollatoleranssi tollasta pelleilyä kohtaan ja että tän takia pidän ystävistä huolta. Ne pitää myös musta huolta ja kuuntelee mua. Ne tietää että jos olen vihanen jollekkin niin syystäkin. Toistan, älä koske niihin, koska ne eivät halua olla sun kanssa tekemisissä enään.
Mieti miten kohtelet ja ketä. Sä et todellakaan ollut koskaan sen vaivan arvonen ja silti otit vaan lisää ja lisää ja lisää. Vieläkin otat, vähän eritavalla. Huomion muodossa meinaan. Vaikka miten mainostit ettet ikinä puhu kenestäkään pahaa ja silläviisiin ja mitähän muuta en jaksa ees muistella.
Niin ja valehtelit siitäkin että juttelit (?)-n kanssa ja että se on valvottanu sua. Mieti nyt hei vähän oikeesti, voi ees kaksin käsin laskea kaikkea mitä oot valehellu tai lupauksia joita et oo toteuttanu : d"
________________________________________
Kai mä sit oon sellane. Huora. Vaikka en kaipaa turhaa huomiota, haluan vain ystäviä. Läheisiä ystäviä. Niitä joille vois kertoa kaiken ihan suoraan eikä tarvitsis pelätä että ne jättäis mut heti kun kuulis paskan juorun jostai perseestä...ihmiseltä joka vihaa mua.
...Mutta kai se on näin oikein. Mun YSTÄVÄT kärsii tästä enemmän kuin minä. Yritän pitää ne onnellisina ja itse murrun pikkuhiljaa sisältäpäin.
Niin mäkin mun elämää. Mutta kukaan ei mua. ♥
