IRC-Galleria

Ensimmäinen vuosi takana. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut mutta se kuuluu elämään. Rakkaus vie eteenpäin <3

Äitin iso mies jo 8kk <3

Onni osaa:

-Kääntyä masulleen
-Kääntyä selälleen
-Pyöriä navan ympäri ja siten pyörimällä paikasta toiseen
-Istua ilman tukea
-Istua kaupan kärryissä
-Näyttää jos tahtoo sylistä pois (kääntää itseään sylissä mahalleen ja koittaa peruuttaa pois :D)
-Seistä tuen kanssa hienosti
-Mennä konttausasentoon
-Mennä karhukävelyasenttoon
-Peruutella takaperin
-Huristella kävelytelineellä pisin kämppää
-Näyttää käsillään että haluaa syliin
-Ottaa tavaran käteen ja vaihtaa sitä kädestä toiseen
-Syödä leipää
-Juoda itse tuttipullosta
-Nukkua yön ilman ruokaa
-Nauraa
-Jokeltaa
-KILJUA saadakseen huomiota
-Sanoa Äiti <3 <3
-Löytänyt tempperamenttia ja omaa tahtoa "kaikki tänne heti ja nyt ja varsinki Äiti tänne"

Kuluvan kuukauden aikana opittuja:

-Kontata
-Nousta tukea vasten seisomaan
-Kävellä tukea vasten
-Nousta istumaan konttausasennosta
-Pinsettiote melkein hallussa jo
-Päristää huulilla
-Vähän jo vilkuttaa
-Kiivetä pari rappusta

Onnilla on 1 hampaan alku :)

kirpparilta

Onnille uudenveroinen reimatec talvihaalari koko 86 - 8.50e
Velourtakki kuin uusi (Lindex) - 3e
Sallalle 2 toppia yht - 2.50

Onnilla siis :D

En osaa oikee kokoo sanoo, mut sellaselle 7-10kg pitäs kai mennä.

Ei mitää priimaa mut eiköhä nuo asiansa aja :D

Taas on aika tehdä inventaariota Onnin vaatekaappiin :( Miten se noin nopeeta kasvaa :( Iso osa 74 kokosista lähtee. Housuista on jo useammasta lahkeet lyhyet.

Onni siis nyt 76cm pitkä.

Lari oli 8kk ikäsenä 10685g ja 75cm
Salla oli 9kk ikäsenä 9930g ja 72cm (8kk neukkuu ei ollu)

Sulkeissa 7kk käynti

Pituus: 76cm (73cm)
Paino: 9810g (9610g)
Pipo: 45.8cm (45.5cm)


Kaikki ok. Hieno ja jäntevä poika. Kasvaa komeasti ja on lähteny liikenteeseen. Juttelee. Sydän ja kivekset ok.

Ei Onni ois tahtonu pysyy yhtää paikoillaa siel :D Sai toisen pneumokokkirokotteen, suuttui mutta leppyi pian. =)

Seuraava neuvola 1v vasta :(

Muutamia kuukausia sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän kysyi.

Ennen kuin ehdin vastata -- minulla ei ollut valmista vastausta -- hän rupesi kertomaan syytä kysymykseensä. Hän oli juuri tullut uusimasta ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan. Hän oli vähän epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.

"Tarkoitan", selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."

"Totta kai minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.

Virkailija hymyili alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."

"Ei, ei mieluummin kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.

"Ei tänne niin voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi virkailija.

Unohdin hänen kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta. Virkailija oli tehokas, määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen syyttäjä. "Ja ammattinne oli?"

En tiedä mikä minut sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:" Olen tutkija lasten kehityksen ja ihmissuhteiden alalla."

Virkailija pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin hitaasti, korostaen olennaisimpia sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun minun suurenteleva lausahdukseni oli kirjoitettuna viralliseen kaavakkeeseen.

"Saisinko kysyä", virkailija kysyi kiinnostuneena, "Mitä tarkalleen teet sillä alalla?"

Kylmän rauhallisesti, kuulin itseni vastaavan, " Minulla on käynnissä jatkuva tutkimus (kelläpä äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että kentällä ( tavallisesti käytämme ilmaisuja sisällä ja ulkona). Työstän juuri maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja minulla on jo neljä tutkintoa valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen puoli on mitä vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin työpäiviä (paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.

Virkailija suhtautui jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen täyttämistä ja nousi ylös ja vielä saattoi minut ovelle.

Kun ajoin pihallemme, innostuneena uudesta loistokkaasta urastani, minua tervehtivät laboratorio assistenttini ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten kehitys ohjelman assistenttini testaavan äänijänteitään.

Tunsin oloni voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli kirjattu ylös tärkeämpänä ja tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain yksi....

Koti, mikä ihana ura! Varsinkin, kun vielä on titteli!

Onni heräs 6.45 ja nukahti 10.05 mun syliin. Ei oo vissii koskaa valvonu tällee aamulla. Yleensä siis herää ekoilta unilta klo 10 :D

Tänää ois sit 8kk neukkulääkäri klo 15 =)