> - (mies ) Ostin sulle kukkasia.
>
>
> - (vaimo ) Jaa. Miksi?
>
>
> - No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
>
>
> - Onko tapahtunut jotain?
>
>
> - Ei. Miten niin?
>
>
> - No kun ostit kukkia.
>
>
> - Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
>
>
> - Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä
> perusteella?
>
>
> - No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia
> ja kun
> ne sattui eteen ja oli halpoja.
>
>
> - Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän
> suhteeseen.
>
>
> - No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
>
>
> - EN!
>
>
> - Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
>
>
> - En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
>
>
> - Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
>
>
> - Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
>
>
> - Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
>
>
> - Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
>
>
> - Täh? No haluan ostaa!
>
>
> - Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?
> Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.
>
>
> - No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina
> mieli. Ja
> just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua
> seksiä.
>
>
> - Sä et siis halua mua?
>
>
> - Uskaltaakohan tähän vastata?
>
>
> - Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
>
>
> - No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!
>
>
> - Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
>
>
> - Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä.
> Ja mä
> ostin vaan kukkia.
>
>
> - Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies
> haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
>
>
> - Niin just! Sitä mä yritin selvittää!
>
>
> - Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman
> että on
> joku
> juju.
>
>
> - Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain
> ruokaa?
>
>
> - SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten
> kysyt
> onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten
> palvelemassa
> ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.
>
>
> - En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa.
> Äläkä sä
> huuda
> koko aikaa.
>
>
> - AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että
> tuon
> huomasit että mä teen aina ruokaa?
>
>
> - Mä en sano nyt mitään.
>
>
> - Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
>
>
> - No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
>
>
> - Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
>
>
> - Jaa tuomalla kukkia?
>
>
> - Niin!
>
>
> - No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia...
>
>
> - Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.
>
>
> Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo
> aloittaa:
>
>
> - Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata
> kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat
> ryypätä!?!
