kun sä lähdit riehui tuuli puissa sen,
Se rikkoi piharuukun ja sydämen,
jonka sä piirsit nauraen.
Niin on taas taivas sininen,
kun sä lähdit peitti harmaat pilvet sen,
Rankkasade polki pihan kukkaset,
mä en tiennyt piditkö sä niistä vai et.
Mä en enää itke, vaikka silmäni kosteet on.
Sade kastelee mun kasvot, tää sateenvarjo on kelvoton.
Mul on kaikki kohdallaan, jotain pientä kaipaan vaan.
Vaikka sua en kaipaa niin koska sä aiotkaan tulla tavaroitasi hakemaan.
Niin on taas kaikki paikoillaan,
kun sä lähdit jäivät pyykit roikkumaan,
Mun ei tarvi enää sulle selittää
ja mä tiedän miten tahrat häviää.
Mä en enää itke, vaikka silmäni kosteet on.
Sade kastelee mun kasvot, tää sateenvarjo on kelvoton.
Mun on kaikki kohdallaan, no jotain pientä kaipaan vaan.
Vaikka sua en kaipaa, koska sä tuletkaan jo tavaroitasi hakemaan...
