miksi toista pitää aina silloin satuttaa kun toiselle tapahtuu jotain hyvää...
Onko se kateutta...
Sitä yrittää tehdä toisten eteen nii paljon, ilman kiitosta.Elää nuhteettomasti ja siitä huolimatta sitä joutuu silmätikuksi, syyttä...
Kuka munkaan elämää haluais....
tää ei ole helppoo..
Olla yksin, pienen lapsen kans, kahdestaan.
Yrittää olla vastuullinen, tehdä töitä, että olis ruokaa pöydässä.
tällainen alkaa pikku hiljaa väsyttää.
Se syö, eikä kukaan tajua...
Pala palalta se jyrsii sinua....
kaikki murenee...
ja olet edelleen yksin ja sinulta viedään se ainutkin onnen tunne...
kait sitä vaan ei ole ansainnu.