Ensin oli univelkaa, koska no vaikka me ei mitään superbileitä derbyssä pidetty, niin ei siellä nyt kauheesti nukuttukaan.. Oli kyl vähän hassua, kun ME kaikki ei oltu paikalla!! Ja muutenkin oli ylilepponen derby, viimevuotiseen työmäärään verrattuna! Hauskaa oli anyway.
Sit antaumuksella lepäydyin koko maanantain ja illalla oli BON JOVI!!!! Mut mä olin taas kerran niin pettyny suomalaisiin, kuin voi olla niin tylsää porukkaa et vaan istuu hiljaa siellä penkissänsä ja sit vaan ku tulee tyyliin Livin' on a prayer tai Runaway niin just ja just saa perseensä ylös penkistä ja ehkä kerran jaksaa taputtaa käsiään yhteen! ARGH, raivostuttavia nössöjä!
No mut ei se meidän menoa haitannu, tosin sitä naapurin tanttaa tais haitata kun vislailin (en ees paljon enkä kovin kovaa!) :)
Ja ehkä maailman parasta oli et Jon laulo Duffyn Mercyn!! Olin heti ihan fiiliksissäni ja oon kyllä vieläkin!
Tosin olis se voinu parempikin keikka olla.
Sit alko tää kamaluus, kaamee kurkkukipu, äänen menetys ja nuha. Ja varmaan autto kauheesti et menin kaks päivää valmennuksissa :) Mut hepat oli hyviä! (Rexikin pääs Anu-tädin tunnille!). Mut sillon olin vielä jotenkin hengissä, perjantai aamuna sit en ollu enää toimintakykynen.
Et se siitä juhannuksesta sitten, kipeenä oleminenkin on ihan kivaa. Jaa tai ehkä ei.
Nyt alkaa vähän taas elämä helpottaa, tosin oon ihan varma et illalla oon taas ihan kuoliossa.