Luulin että olen susta yli päässyt, mutta ei, ei sittenkään.
Luulin että sä oot jo takana, ja että sinne jäät.
Mutta palaat aina tuoreena ja vapaana.
Palaat luokseni aina ihanampana.
Kohtaan joka päivä sen katseesi, johon joskus rakastuin.
Tapaan joka päivä kosketuksesi, johon silloin ihastuin.
Sisältä saatat toisinaan olla mätä.
Mutta osaan kai käyttää päätä.
Osaan sut jättää sinne minne kuulut, vai osaanko?
Mikä oikeasti on mun tunteissa sun arvo?