IRC-Galleria

kai kaikki sytytti jo kynttilät? :p

-> JUHLAVASTAANOTTO ALKAA.<3

Plaah.

PS. huominen näyttää vielä lupaavammalta.

Amanda heräsi henkiin maailmaan eräänä pilvisenä iltana. Kauempaa näki että hänestä tuli poika.. Perhe oli pieni ja he söivät suuria määriä. Koulussa hän oli hyvä, siellä häntä kiusattiin pitkistä kynsistä.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kuvottamaan mammutit, niinpä ajankuluksi tuli lihapullat.

Amanda kehittyi viidennelläkymmenellä varsin komeaksi. Päähänsä hän sai tummanruskeat hiukset, sekä punaiset silmät.
Jakomielitautisuudestaan johtuen hän oli melko jalo. Lempiruokaansa vesikeittoa hän sai työskennellen naisasiamiehenä.

Amanda tupakoi ja käyttää nuuskaa ollessaan kesälomalla. Alkoholia hän juo koulussa.

Hän huuti itselleen puolison jonka kanssa suurinpiirtein meni naimisiin.

Sen pituinen se.

http://koti.mbnet.fi/pikpak/ig/

Enää neljä päivää pikkujouluihi.<3
Sit pääsee niitte kylmistä kylmimpien kanssa pitää kivaa.<3
Jouluun on enää 20 päivää. Äiti sai tänää työvuorot ja on jouluna töissä klo 18-23. Et kivat mein joululle. Muutenkin taas tyhjä joulu. Tärkeimmät joulun tuojat ovat poissa.
Veikkaan että aattona minä, mummu ja riku istutaan olohuoneessa ja katsotaan töllöä.
Jouluista tulee vain kamalampia mitä vanhemmaksi tulee. Ja joulu joululta aina yksi puuttuu enemmän. Jonain jouluna istun vain yksin takan ääressä ja kuuntelen joululauluja huppelissa. Kiintoisaa.
Miksi joulut muuttuu? Vai muuttuuko kaikki muut vaan?
Joulu on rakkauden juhla, mutta onko joulua olemassakaan, jos ei ole rakkaimpien kanssa?
Joulusta on tullut niin kaupallinen. Ihmiset vain miettii että tänä jouluna haluan uuden tietokoneen, digiboksin ja taulutelevision. Lähes kenellekkään ei enää riitä, että saisi olla vain rakkaimpien ihmisten seurassa ja viettää rauhaisaa joulua.
Meidän perheeseen ei enää joulu tule.
Viimeksi se taisikin olla 1999.

JOULUKALENTERI 4.12

Minä sain siivet, mutta näytäthän sinä,
miten niillä lennetään?
Sillä minulle vain sinä olet täydellinen.

<3:lla Joulutonttu galleriasta.

Tänään ei oo ollu mikää merkittävä päivä. Ei ollenkaan. Kuitenkin tekee mieli kirjoittaa. Kirjoittaa kunnolla pitkästä aikaa.
Oon vaan tehny fysiikan moodle tehtäviä koko päivän, jotenkin siis iskenyt äkillinen inho koulua kohtaan.
on jotenki onnellinen olo. pitkästä aikaa onnellinen.
vaikka lunta ei ole edes maassa, eikä tunnu joulukuulta, on onnellinen olo.
olin jo melkein unohtanut miltä se tuntuu. luulisin et viime kerrasta on 2-3kk aikaa. aika paljon.
Huominen on tyhmä ja koko ens viikko on tyhmä (paitsi pe-la) mutta silti on hyvä olla. hyvä olla tässä hetkessä nyt ja tässä.
Tsiikasin täs just vanhoja päiväkirja merkintöjä ja huomasin sieltä uudenvuoden kirjoituksen, jossa oli uuden vuoden lupaus. Tehtiin kavereitten kanssa lupaus että tästä vuodesta tulisi paljon parempi kuin viime vuodesta. On kiva huomata että se lupaus on pitänyt. Tästä vuodesta tuli kaikkein paras vuosi ikinä. (ihan paras kakstuhat kuus! :D) Tää vuosi on opettanu tosi paljon. En oo koskaa oppinu vuoden aikana näin paljoa.
Tähä vuotee on mahtunu niin paljon. Paljon kyyneleitä ja paljon iloa, naurua ja rakkautta. On joutunut luopumaan paljosta mutta on myös saanut paljon. On ollut silti vaikea vuosi. Enkä tarkota että koulun kautta vaikea, vaan henkisesti. Kaikki ne luopumiset ovat jättäneet niin suuret jäljet. Jäljet jotka ei koskaan katoo. Kaikki on kuitenkin jättänyt niin paljon ihania muistoja. Muistoja, joista en halua koskaan luopua.
On ollut ystävä rikas vuosi. Eikä vaan siten että on saanut uusia kavereita, vaan myös siten että vanhojen kanssa ollaan lähennytty. <3
Tuntuu että kaikkien vaikeiden aikojen jälkeen asiat alkaa vihdoinkin loksahtaa pikku hiljaa kohdalleen. Kaiken suhteen. Ihan kaiken.
En voi väittää etteikö välillä ois halunnu vaan pois koko maailmasta, mutta oon kuitenki onnellinen et oon vaan pinnistelly ja jäänyt tänne.
Muistan ku viime syksynä oli ihan loppu kaikkeen. Halusin vaan pois koko maailmasta. Ystävyys suhteet ei ollu ihan parhaassa jamassa, tuffa kuoli ja erosin pitkäaikasest suhteest. Onneks tutustuin nikoon ja mulla oli ihmisiä ympärillä jotka ymmärsi ja lohdutti.
Nyt vasta huomaa kuinka paljon ois menettäny jos ois vaa luovuttanu. Tää vuosi on opettanu kuinka arvokasta elämä on. Mikään rahasumma ei korvais tätä elämää.
Jos saisin 100000000000€ sen sijaa et olisin jättäny tän vuode elämät, ni en ottas sitä vastaa. En edes harkitsis. Tää vuosi on ollu mun elämäni ihanin, onnellisin ja tärkein.
Ilman tätä en olis mitää.
On ihana todeta vuoden viimeisenä kuukautena et tää vuosi on ollu elämisen arvonen ja vielä paljon enemmän. Tää on opettanut mitä rakkaus, ystävyys ja elämä todella on. Enkä vaihtais tästä vuodesta päivääkään. Oon onnellinen. En väitä ettenkö vois olla vielä onnellisempi, mutta tällä hetkellä olen onnellinen jo pelkästään siihen hippuun onnea mitä saan tällä hetkellä elää.

<3:lla Amanda Pananda Kanankoipi(;

Jos jonain päivänä tuntuu
siltä että itkettää...soita
minulle.
En lupaa, että saan sinut
nauramaan, mutta voin itkeä
kanssasi.

Jos jonain päivänä tuntuu
siltä, että juoksisit
karkuun, älä epäröi
soittaa minulle. En lupaa
pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta
kanssasi.

Jos jonain päivänä et halua
kuunnella ketään, soita
minulle. Lupaan
olla vierelläsi. Ja lupaan
olla todella hiljaa.

Mutta jos jonain päivänä
soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti
tapaamaan minua, ehkä
tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut
sinua... olen pahoillani.

Jos joskus ajattelin
olevani isompi ja parempi
kuin sinä, anna
anteeksi.

Minä pidän sinusta, älä
koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien
aikojen jälkeen, olen aina
täällä sinulle.

Olen pahoillani kaikesta
väärästä mitä ikinä olen
tehnyt.

Kirjoitan, jos huomista ei
koskaan tulisikaan?

Entä jos en koskaan
pystyisi sanomaan hyvästi
tai
antamaan sinulle isoa
halausta?

Entä jos en ikinä voisi
sanoa olen pahoillani ja
pidän
sinusta? Jos huomista ei
koskaan tulisikaan

-Kamala! Olen surullinen, vihainen ja ensimäistä kertaa elämässäni tunnen etten selviä!
En näe enää toiselle puolelle! Tunnen olevani vain puolikas ilman häntä.
Päätös oli vaikea mutta se on nyt tehty.
Enkä voi kuvailla tunteitani häntä kohtaan sillä niitä... on niin paljon! Rakastan häntä!
Hän opetti että jos rakastaa jotakuta niin on pantava hänet etusijalle.
Petin hänet kerran, mutta en tee sitä enää koskaan uudelleen.

Olen oppinut menneen vuoden aikana miten arvokasta elämä todella on.
Joten päädyitpä kenen seuraan tahansa se nainen on onnekas.
Muistan meistä kaiken. Haluan olla luonasi missä ikinä oletkaan. Sinä olet se oikea minulle. Olet aina ollut.

Kiitos että rakastit minua. Kiitos että opetit mitä rakkaus on eläessä ja kuoleman jälkeen.

"Kuvaasi katson päivittäin
Mun täytyisi päästä eteenpäin
On vain niin helvetin vaikeeta unohtaa
Kun kaikki täällä sinusta muistuttaa
Ja sängystäni löytyy edelleen
Hiuksiasi
Ne jätän paikalleen"

Irv: olet tainnut ikävöidä minua?
Edna: et tiedäkkään kuinka paljon!
Irv: ei hätää, selviät kyllä. selvisit ensimmäisestäkin.
Edna: vietin hänen kanssaan 40 vuotta. olisimme ansainneet enemmän aikaa.
Irv: meillähän oli. koko elämä.


Edna: älä mene pois. älä jätä minua. älä jätä minua...

Meri on suuri ja sillä on paljon annettavaa,
mutta minne ikinä purjehditkaan, älä unohda minua,
sillä me tapaamme horisontissa.
Minun purjeeni ovat heikot, niin heikot, että ilman sinua
ajaudun haaksirikkoon, sillä vain sinä, vain sinä.. olet kaikuluotaimeni.
Ja vielä syvempää kuin vesi on, sitä syvemmin
tulen kaipaan sinua, aina siihen asti kunnes
tapaamme horisontissa.

älä unohda minua. olen merihädässä ilman sinua ja vesi on niin syvää ja kylmää. ilman sinua.