Oishan se hienoa.
Kun ois joku semmonen.
Jonka kanssa vois olla.
Ja öllöttää.
Mutta toisaalta.
On ihan mukavaa olla yksinkin.
Saa päättää ite asioistaan.
Eikä tarvitse kysellä toisen mielipidettä.
Joskus vaan tulee hetkiä.
Jollon kokee, että nyt semmonen ihminen ois tarpeen.
Joka kuuntelis.
Tukisi.
Viettäisi aikaa.
Ja nauraisi mun kanssa.
Mutta ehkä kaikkia ei ole luotu kulkemaan toisen rinnalla.
Päivästä toiseen.
Itkemään ja nauramaan yhdessä.
Semmonen elämä voi käydä tylsäks.
Mutta jos löytäis semmosen "oman" puolikkaan.
Ehkä se täydentäs.
Tai en tiiä.
:D