IRC-Galleria

Huone on iha sekasi.
Heppavarusteita on iha joka puolella.
Saisivat jo laittaa ton pannuhuoneen varustehuoneeks.
Ois kiva jos mahtus huoneessa edes kävelee.

:D

Kokeilin nukkua.
Ei uni tuu.
Ihmeellistä.

Börjesin paketti tuli eilen:p
En ees muistanu mitä kaikkee olin tilannu:D
Tänää sit käytii äitin kaa kiuruvedellä ja sieltä mukaan tarttu ihanat siniset päitset ja riimunaru.
Namii:Pp

Otin värinpoiston sit hiuksiin.
Nyt on pää ko riikinkukko.
Juuri on ihan vitivalkee,sitte osa hiuksista on oranssin ruskeeta ja latvoista löytyy kivasti tummemman ruskeeta.
Ja nyt ei tähä saa ees uutta väriä laittaa kahteen viikkoon.
: DDDDDDDD

Illalla on kamalaa kävellä portaita pitkin yläkertaan,omaan huoneeseen nukkumaan.
Ku tietää ettei Romeo ryntääkkää yht`äkkiä mun sänkyyn.
Tuntuu niin pahalle aamulla herätä ku Romeo ei oo vieressä,eikä se katso suklaanruskeilla silmillä suoraan silmiin.
Aamut menee vaa kahvia juodessa,yleensä kokkailin Romeolle aamuruoan.
Nyt en sitäkää voi tehä.
Aina ku astun ulos ovesta,ni vilkasen jotenki automaattisesti Romuskan koppiin.
Sieltä se laitto aina pään ulos ja haukahti.
Nyt ei kuulu edes sitä.
Tuntuu ihan siltä,että musta ois taas murrettu yks palanen pois.

Moomeo</3

Arja piti eilen tosi kivan iltahartauden leirillä.
Se kerto siitä,miten pahaa asiaa seuraa aina joku hyvä asia.
Jotenki ku rupes miettiin sen hartauden aikana asioita ni huomas miten ne asiat muuten meneeki nii.
On se elämä jännää.

Ei tassun jälkiä hiekassa,
Ei haukunta kai`u korvissa.
On paras ystävä poissa,
ja kyynel silmäkulmassa.
Ei ehditty edes hyvästellä,
kun karkasit,olit sillä tiellä.
Olis aikamme yhteinen,
jatkunut edes hetkisen.
Olisin painanut pääni turkkiisi pehmoiseen,
ja matkannut kanssasi eiliseen.


[c]Jenni.K

Niin pahalle tuntu ku kotiin äidin kanssa ajettiin.
Yleensä Romeon haukunta alko kuulua ku kotitielle käännyttiin.
Nyt oli aivan hiljaista.
Ja häkki oli ihan tyhjä.
Hannu oli tehny nätin muistomerkin Romeon haudalle.
Me äitin kanssa ostettiin siihen kukkia<3
Toivottavasti silläon nyt hyvä olla siellä koirien taivaassa.

Nimesi sun muistan,
mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän,
rakkaan hyvän ystävän.

Nyt syttyi taivaalle uusi tähti,
kun rakas koirani viimeiselle matkalle lähti.

Nyt olet tähti, nyt olet maa,
tuulessa saatamme koskettaa.

Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit
ja minä jäin. Itkemään.

Rakkaalle koiralleni, joka on mennyt parempaan maailmaan, ja jonka elämä sykkii meille jokaisessa tähdessä, hymyää auringon säteiden myötä, laulaa vapautta lumimyrskyssä ja kasvaa rakkautta ruohonkorsissa.

Tuolla jossain kaukana on maa,
minne moni sun kanssas matkustaa.
tuolla jossain kaukana on maa,
siellä sydämesi pieni levätä saa.
Tuolla jossain kaukana on maa,
siellä kelpaa sun iloisesti haukahtaa.

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

kertosäe:
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

kertosäe

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.




[Melko osuvat sanat sitte.]