IRC-Galleria

Ilo on elämässä kuin värit taulussa. Mikä pitää kyllä ihan paikkaansa:)
MUTTA miksi kaikki ne nekatiiviset asiat aina palaa pumerangina takas takaraivoon.. Ehkä vain olen huono myöntään itselleni omat virheet. Vaikka onhan niitäkin pakko hyväksyä, eihän tästä muuten päästäis etteen eikä taakse päin:D
En ole mikään filosofi enkä varsinkaan psykoloki... silti yritän ymmärtää parhaani mukaan..olla korvana ja oppia. Kuinka paljon se vaatii nörtymistä? Vilpittömyys ainakin tulee kyllä aina sydänmestä. Mutta jos ystävät/ läheiset vaativat vastausta...sellaista vastausta minkä he haluaisi juuri nimen omaan kuulla...Olisinko antamassa sitä? En. Se ei olisi oikein, silloin kiertäisin totuuden. Mielummin olen rehellinen mulkku kuin huono ystävä.
Ihmiset jotka ei käsitä sitä on perseen nuolioita. Toivottavasti te jotka lukee tätä ei ole perseen nuolioita.. Rehellisyys ei ole vittuilua. Vaikka ihmisten onkin vaikea kohdata virheensä ehkäpä jopa toisen suusta, se ihminen joka sanoo totuude ei tarkoita sillä pahaa. Se on kritiikkiä... Mikä on opittava...sitä ei pysty kiertään.
Ja se on ehkä parasta tässä elämässä, että osaa ottaa vastaan kritiikkiä niin nekatiivistä kuin positiivistä. Jos jokin opettaa tuntemaan itseään niin se.

Tee elämästisi elämisen arvoinen.:)
Kuluta sitä hyvin.