IRC-Galleria

Paha olo päätä särkee, ... silmissä sumenee,
nousinko ylös nopeesti, toimiiks tää edelleen?
Ehkä huomenna tästä tuukkaan enää mitään,
mut miks must tuntuu aina tän jälkeen siltä,
et tää kaikki on vaan kulissii kohti tuntematonta,
kohti tarinaa molemmista ja surullista loppua.
Mis se punanen talo on sotkettu mustalla,
ja perunamaassa ruoho kasvaa vaan villinä.

sä sanot sanoi, mä katon takas,
mun on paha olla, etsä sitä huomaa rakas,
mä olin kai ennen paras, siel ykkös ketjussa,
nyt mä pelaan tätä pelii paikka ykkös renttuna
mitään en nenääni pidemmälle enää näe,
vaatteet on samat ku viime viikol, enkä sitä häpee,
ei oo massii, ei oo ruokaa, ei oo mitää,
frendit ei soittele ku enää ei pidetä ystävinä,
istun sit työkkäris ja toivon että saisi paikan,
taivaasta kiitos, aih ei se käy sit, aivan,
kait tää sit helpottaa, hetken päästä, luulen,
mut luovutuski lähel, ku pelkkää paskaa vastaan tulee,
kävelen vastatuuleen, ja sit mä vasta kuulen,
et vaik mä luulen onnistuvani mä tipun takas alas,
mä tipun takas alas, paikkani menettänyt,
allekirjoitus kuuluu, kaikkensa menettänyt..</3

Mun on paha olla, etkö sä huomaa tätä,
mä kaadun maahan ja sisältö oon läpi mätä,
hajoilen, makoilen, hajottaavaan tämä olotila,
tajuustä, huomaatsä, mun on paha olla,

katon ikkunasta ulos nyt on täysi kuu/
ajattelen sua ei mua muuta mikään muu/
muistan tuoksus muistan kauniit kasvos/
muistan ku mä sanoin et rakastan sua vaikka varjos/
mul on ikävä sua en pysty enää salaa/
mutta siltikää ei pysty enää kestää tätä palaa/
muistatko sen päivän sillon yöllä laiturilla/
tuuli kosketti täysikuu sekä vesi laineilla/
aluks kylmä mut sun vierees käperryin/
muistot mielee niin mä rakkaudesta vääristyin/
ajattelin sua ja ajattelen vieläkin/
se tuo palan kurkkuun ku mä sut menetin/
jätin rakkaani vaikka kuinka paljon rakastin/
unelmani musertui vaikka mä silti välitin/
anna anteeks kulta mä myönnän väärin tein/
anna anteeks että suhteenki loppuun vein/