Aina välillä herään siihen,
kun tunnen läsnäolosi.
Voin melkein nähdä sinut
istumassa sänkyni päässä,
hymyillen.
Näen rakkaat kasvosi, tumman
tukkasi, joka on sekaisin taas,
ja syvän ruskeat silmäsi jotka
ovat täynnä rakkautta.
Kurkotan käteni kohti sinua,
tartut käteeni ja tunnen miten
lämpö virtaa käteni läpi kuin
kaikki rakkautesi kulkisi sen
kautta.
Sydämeni on pakahtua,
yksinäisyyden tuska
alkaa hellittää, ja muistoni
saavat minut valtaansa.
Pyyhkäiset hiukseni kasvoiltani,
ja katseesi tuntuu näkevän
suoraan sydämeeni, kuiskaat
minulle; "nuku vain, rakastan
sinua".
Suljen silmäni, ja tunnen sydämen
lyönnin ajan kuin huultesi kevyen
kosketuksen otsallani. Kun avaan
silmäni, et olekaan enää vierelläni.
Huone tuntuu tyhjältä, ja on kuin
kaikki valo olisi kaikonnut sydämestäni.