jäähtynyt syystuuli
kosteita lehtiä kantaa
jatkaa matkaa
ehkä joskus sama tuulenvire
kasvoillesi puhaltaa
kyyneleet putoavat
kuin ruusun terälehdet
syksyllä pois katoaa
keväällä uudestaan palaa
ikinä en tiennyt
että joskus kävisi näin
kaikki kääntyisi toisinpäin
sanat kiertäisivät edespäin
kun sinut joskus omistin
niin paljon sinua rakastin
etten koskaan uskonut päästäväni irti
näen meidät erillämme silti
mutta usko, minä silti välitin
vaikka aika ei parana tätä haavaa
emmekä koskaan enää vaella samaa matkaa
muistan silti kaikkea sitä mitä meillä oli
enkä koskaan unohda