VOI HITTO SE SATTUU....
SATTUU, SATTUU, SATTUU, SATTUU!
ENKÖ MÄ VAAN VOI ÄLYTÄ ETTÄ MÄ VAAN KUVITTELEN...
SE IHMINEN EI IKINÄ VASTAISI TUNTEISIINI...
ON SANONUT ITSEKKIN SEN...
EN HALUA HYVÄKSYÄ SITÄ...
MIKSI?!?!
MIKSEN VAAN VOI UNOHTAA?!?!
HELPPOA SE ON ENNENKIN OLLUT..
MIKSEI SIIS NYTKIN VOISI OLLA?
MIKÄ TEKEE TÄSTÄ VAIKEAMPAA?
JOS VAIN VOISIN UNOHTAA SEN NYT, TÄMÄ VOISI TUODA ONNEN JOLLEKKIN MUULLE...
NII KUIN AINA KÄY... JA SE JOKA ON YKSIN, OLEN SITTEN MINÄ...
ITSEKÄSTÄ, EIKÖ VAIN? EN VAIN HALUA ENÄÄ OLLA YKSIN...
MUTTA RAKASTAMINEN SATTUU... NIIN KUIN YKSINÄISYYSKIN...
MIKÄ SITTEN EI SATU?
KAIKKI KATOAA, MIKÄÄN EI OLE IKUISTA... MUTTA MIKSI EN OSAA LUOPUA TÄSTÄ KIVULIAASTA TUNTEESTA? MIKSI PIDÄN SIITÄ KIINNI?