IRC-Galleria

Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Se satutti mua"
Se satutti mua, olin pohjal mut sait mun elämäni muuttumaan
Hetkessä kyynelistä kultaa
Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen
Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä
siellä missä mikään ei tuu tuntuun koskaan pyhältä
mis alhaal on pimeetä mutta valoa ylhäällä
siellä missä valintana elämä tai kuolema
valintana herää henkiin tai vaipuu tuonelaan
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa
Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Niinkun mulle kävi ja kiitos siitä kuuluu Henkalle
Sille pysty määrään hintaa en kun tapaa uuden ihmisen
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä
Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Hetkessä kyynelistä kultaa"
Sä olit se mun pelastava enkeli joka otti mut suojaan

Kun mä täältä lähen
niin älä sure suotta
vaan ääneni tuut kuuleen
vielä monen monta vuotta
Kunhan tiedät että
sua katselen pilvistä
Hymyäsi katson aina
sun omista silmistäs
Muutkin hymyileesiis
hymyile säkin
Jos tekee mieli itkeä
niin itke äänin vähin
Ei tunteet sulta kuolis
vaik mut tunnet ja kuolisin
Mut voitas alottaa alust
Jos anteeks pyyntöni huolisin

Yksi sydän itkee tyhjässä huoneessa
Yksi sydän itkee, kaipaa toista vierelleen
Ei jaksa enää yksin pimeässä taivaltaa
Ei enää kanna kylmässä siivet perhosen
Kuin hento joutsen ilman pariaan
On eksynyt, eikä löydä kotiinkaan
Tuuli puissa ulvoo tuoden talven mukanaan
Yksi sydän itkee, hiipuu lämpö kokonaan
Itkee pieni sydän
Itkee sydän pieni
Vailla lämpöä, vailla turvaa
Vailla rakkautta, täynnä tuskaa
Huone täyttyy tyhjyydestä, valo kaikkoaa
Kun kynttilä viimeinen loppuun palaa
Ken onnen löytää, se onnen kätkeköön
Ken rakkauden löytää, sitä kahlita ei saa

Mistä alottaa pitkä tarina takana,
Vielki pelottaa tuunko erottaa,
Todellist ja unta toisistaa,
Silloin kauan sitte oli yksin ja täysin tolaltaan,
Kaikki niskaan kaatu paineet kasvoi,
Kaikki mitä olin kokoon saanu elämä otti pois mitä antoi,
Ja teki niistä verisii haavoi jotka pisti varmasti miettimään,
Haluanko elää jos näin paljon joutuu sietämään,
Yhen matkan varrella kiertämää mutkii,
Ottamaa vastaan iskui, jotka tappaa sisältä,
Hukkaa onnen, antaa tuskan viiltävän,

Kun kätees tartun
Älä käänny pois
Kun kätees tartun
Niin silloin tiedät
Rikkirevittyä
Pientä sydäntä
Ethän koskaan voisi satuttaa

Ei ole mitään
Ei ole ketään
Ei kuka lohduttaisi
Sinut pois täältä kantaisi
Huomaatko se miltä tuntuu
Olisitko silloin valmis lähtemään

Viimeajat on pistäny väkisi kelaamaa
miten väkinäist on touhu ku ryyneistä pihallaa
tääl posse makaa taas lääkkeistä mestoilla selällää
kaikki valveunist ja budist hourii mestaaaja perässää
perä perää mistä sattuu jengis herätää
kamoi eilise kerätää
jos niit nyt vittu löytys enää
nauraen taas ylös noustaan reteen
kaikil hauskaa hetken
mut sit mielet jokaisen
jakaa tän peläten
On vaan liian helppoo avaa luukut altansa
ja ku kama saa valtansa
ni se voi olla kuka vaa
ettei oloi enään kukankaa
ku värkit käsis ja nurkan taa
muisto mieles ”joskus oli lupaavaa”
pari viikkoo menee ja jo hautakivee
haikeen kaiverretaa kaverin tän monen parhaimman nimee
se saa ystävät ja suvun suremaan
miettien ”ei eläny unelmaa”
ja kaikki johti kuolemaa

Vaikee löytää, kun ei tiedä, mitä etsitään.
Vaikee suunnistaa, kun ei nää yhtään mitään.
Mitä sä tahdot, voisit kertoo?
On helpompaa, kun myöntää, jos tahtoo.
Mitä sun täytyy oikein peittää?
Onko se kultaa, kun noin kiiltää?
Savuna ilmaan, ei voi estää.
Verenä hiekkaan, ei voi kestää.
Kivusta nautintoon on matkaa
Pelottavan vähän, jos edes sitäkään.
Silmistäs huomaa, kun sun on vaikee häivyttää
Palaa sun kurkussas, jota et tahdo näyttää.
Palanen lyijyy sydämestä
Leviää kyllä, jollet estä.
On miljoona keinoo poistaa tuska,
On miljoona väärempää vastausta.