IRC-Galleria

Joo, mä istun himas yksin,
mul on puhelin kädessä ja puolityhjä vodkapullo toisessa kädessä.
Mun pitäisi soittaa, tai edes tekstaa,
mutta tässä vaihees tuntuu niin pahalta, etten kehtaa.
Sun kuva pyörii mielessä, kyynel valuu poskel
Yritän olla nainen, mutta niin paljon se vaan koskee.
Mä olen heikko, mä rakastan sua vieläkin,
Elättelen toiveit', et sä tunnet niin itsekkin.
Muistatko ku me sovittii, et ollaa kavereita,
mut hei! Sillä ylläpitää turhia toiveita.
Ku faktat on faktoi, ja ne me tiedetään.
Niillähän me rakkauskin kielletään.
Sä sanoit mulle viimeks, et mä löydän jonku toisen,
jonku paremman. Mä sanoin: "Helppoo ei ole se, kun tunteet
sua kohtaan ei tuu poistumaan, siks en pysty kehenkään enää
rakastumaan"

Ja meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.
Ja kun me oltiin lähekkäin mä aloin turhist suuttuu,
sä sanoit mulle: "tyttö hei! Nyt sun pitää muuttuu!"
Mut en tarkottanu pahaa, en tarkottanu sanaakaan.
En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.
Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.

Joo, mun vodkapullo alkaa olla pikkuhiljaa lopussa,
mut ajatukset pyörii edelleenkin sinussa.
Mä mietin, miten saisin sut edes ymmärtämään
ja mun tuskakuva silmissäsi näkemään.
Meillähän oli kaikki hyvin, kumpikaan ei pettäny.
Mikä meni pieleen, sitä mä oon miettiny.
Kun me rakastettiin toisiamme viimeiseen asti
ja sanoin sen sinulle aivan satavarmasti.
Sä olit mun elämässäni liian vähän aikaa,
mut kaikki toi aika; Siin oli jotain taikaa!
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni,
ilman sua tyhjää ja elämässäni
ei ole polkua, jota voisi kulkea.
Enkä haluu ketään muuta enää syliini sulkea.
Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...

lahjoitin sinulle
särkyneen sielun
sä otit mun
rakkauden vastaan.
nyt enää kuulen
sun äänesi
unien takaa
ja taistelen
harhoja vastaan
pilvet piirtää
sun kasvot
tuuli kuiskaa
sun nimesi
jäät sointuna
kauniina soimaan
pilvet piirtää
sun kasvot
tuuli kuiskaa
sun nimesi
saat minut aina
paremmin voimaan
eteesi tekisin
mä mitä vaan.

Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Se satutti mua"
Se satutti mua, olin pohjal mut sait mun elämäni muuttumaan
Hetkessä kyynelistä kultaa
Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen
Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä
siellä missä mikään ei tuu tuntuun koskaan pyhältä
mis alhaal on pimeetä mutta valoa ylhäällä
siellä missä valintana elämä tai kuolema
valintana herää henkiin tai vaipuu tuonelaan
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa
Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Niinkun mulle kävi ja kiitos siitä kuuluu Henkalle
Sille pysty määrään hintaa en kun tapaa uuden ihmisen
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä
Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Hetkessä kyynelistä kultaa"
Sä olit se mun pelastava enkeli joka otti mut suojaan

Kun mä täältä lähen
niin älä sure suotta
vaan ääneni tuut kuuleen
vielä monen monta vuotta
Kunhan tiedät että
sua katselen pilvistä
Hymyäsi katson aina
sun omista silmistäs
Muutkin hymyileesiis
hymyile säkin
Jos tekee mieli itkeä
niin itke äänin vähin
Ei tunteet sulta kuolis
vaik mut tunnet ja kuolisin
Mut voitas alottaa alust
Jos anteeks pyyntöni huolisin