IRC-Galleria

paholaisen äpärälapsi tuhoaa elämää

siitä se saa voimansa

kirous raskas harteilla

pysähtyy hän joskus miettimään


miksi jokainen vihan syntymä

ei enää tyydytä?

ja mitä on

tämä outo pisto sydämmessä?

Jepulis huomenna kouluun (onneksi 2 tuntia vain, psykologi klo 15), olen vältellyt kiusaukset alkoholiin ja pakottanut unohtamaan koulun, eli itsekkäästi laiskottelemaan.
Psykiatri ymmärsi ja voin saada kesän vapaaksi sairaslomana. Sanokoot apulaisrehtori mitä vain mutta terveydestänihän tässä pidetään huolta, toisaalta lööppilehdet saisivat hyvän otsikon ja koulu mainetta siitä miten oppilaista tulee ilmaista työvoimaa.
Tämä kuulostaa huvittavalta myönnän sen itsekin, mutta tuskimpa suomi kaipaa enää seonneita opiskelija/työntekijä otsikoita, vaikka väkivalta se rahan tuo. Ei kiinnosta tuhlata aikaa massamurhaan, sori vain..

Lepäilen tämän viikon, enkä ilmesty kouluun. Olo oli tänään sekava ja pyörrytti, ei edes tupakka maistunut. Kerran ryntäsin vessaan ja olin jo varma, että nyt oksennan.
En tiedä kumpi on parempi se, että olisin vain fyysisesti sairas vai.. Heti kun olen hereillä ja todellisuus tiedostuu voin pahoin. En ole kokenut koskaan loppuunpalamista, onko tämä sitä?
Pahoitteluni kirjeiden viivästyksestä ollessani nyt itsekäs ja keskityn vain omaan itseeni. Alkoholin tiedän pahentavan, joten joku vielä toimii päässäni ja yritän vältellä, jos en lähtemistä niin ainakin vesilinjalla pysymistä.
Saa nähdä uskallanko edes poistua yksin ihmisten joukkoon, kun haluaisin niin ne pari levyä.. Ajatus pelottaa paniikkihäiriöstä. Saatatte nähdä vapisevan hyypiön kadulla, se olen minä!

Älkää uskoko minua, olen vain puoliksi tosissani.
Ehkä, lopetan koulun, tai haen varmaan sairaslomaa Pitkästäniemestä?
Tarkoitan siis...eilisyöllä menin nukkumaan itkien, aamulla itkin ja nukahdin, nyt heräillessäni haluan itkeä.
En voi hyvin, koska jokainen askel huojuu ja pääni, aivan kuin joku koko ajan huitoisi, ensin toinen poski ja sitten...

Minä...(sanon tämän hampaita kiristellen, liian vaikeaa) tarvitsen...apua!

Jos nyt en ilmestyisi maanantaina kouluun ja otan itseäni niskasta kiinni, yritän tavoitella lääkäriäni ja jos voimia on, kirjoitan koululle, opo tai apulaisrehtori, kenelle tahansa sekavan kirjeen kuvastaen tätä uupumusta, turhautumista. Ehkä Petri voisi kuunnella? MEKUa ikävä..

Tulin juuri elokuvista. Twilight...kaunis elokuva, pakko se on myöntää. *snif* Ne maisemat, puut ja ranta.. Miten halusinkaan juosta kohti valkokangasta ja sukeltaa niihin ja se sinisen sävyinen kuvaus..
Joo, olihan ne vampyyritkin mutta ei minua se Edward kiihota. Sopivaa siirapinmakua muttei liikaa makeaa mahan täydeltä.
Eikä kukaan päihitä Lestatia, Spikea, tai puhumattakaan luurankovasuri Jasonia.

Iskipä jälleen piirtämisen into ja pikkuhiljaa olisi jo aika laittaa tänne suttauksiani. Olen ylpeä, jos onnistun, vaan aina on parantamisen varaa. Toistaiseksi vain mallista osaan, muuten ne on sekavia, sellaisia lapsi-suttaamassa-paperia.
Lupaan laittaa valokuvaa lohikäärme&miekka, sekä tänään aloittamasta Möröstä, tänne galleriaan.
Milloin viimeksi edes tein vain lyijykynä piirroksia? Varmaan 15 vuotiaana?

anteeksi en osaa sanoa

rakkaus on monimutkainen asia

vihalla rakennan muurin suojaksi

vihollisena näen läheiseni


on huutamalla helpompi kertoa

satutan silti toisia

ilman, tai tarkoituksella


en osaa kai sitten rakastaa?

yksin jään

tapettuani kaikki läheltäni

ihana päiväuni, kamala todellisuus

viikonloppu, rahaa jäänyt vähän holtittomasta nälästä

paljon lunta, paleltaa

talven inspiraatio, kädet väsyneet




asiat järjestykseen. ensin lepoa, sitten keskityn tenttiin ja lopuksi matikan hahmottamista (ahaa! siis tästä olikin kyse, mikset heti voinu sanoa?!).