IRC-Galleria

Seinä vastassa, en osaa jarruttaa
käännän rattia seikkaillen ympäriinsä
elämän labyrintissa.
Etsiessäni uloskäyntiä peikkokuninkaan,
joka vaativasti houkuttelee syvyyksien pitoihin.
Kohteliaasti kieltäydyn ja peräännyn pakoon.
Seinämiä tulee eteen, kyllästymiseen asti.
Turhautuneena lyön nyrkkini,
pensaan piikkiset oksat repivät ihoani haavoille.
Matka jatkuu, verivana seuraten perässä.
Kulman takaa hypähtää esiin keijukainen,
pieni muttei hentoinen tai soma.
Ilkikurinen, jota kohden tunnen sympatiaa.
Molemmat vihaamme tätä sokkeloa.
''Eikö täältä pääse ikinä pois?'' Kysyn keijulta.
Hänen pienet siivet värähtää inhosta.
''Lakkasin laskemasta päiviä,
koska pimeydessä en nähnyt auringonlaskua.''

Minun ja keijun matka jatkuu, haavoja parannellen.
Koska välillä kyllästymme kiertämään kehää
ja yritämme mennä seinistä läpi.
Tuskallinen elämämme jatkuu,
ainakin meillä on toisemme..

Jos ei lihakset kehity ja itsehillintä, tämä koulu ja orjatyö on ollut turhaa. Saattaa pinna palaa vapunaattona, ehkä vetäydyn ja suljen ulkopuolisilta kaiken. Mutta HYVÄT ystävät ei sellaista ansaitse, vaikka olisi kuinka paha olla. Yksi halaus voi muuttaa paljon. Kyllä te ymmärrätte?
Ei se navetassa työskentely ole paha asia, lehmät ovat ihania ja jotkut heistä kuuntelevat manaillessani lypsykoneen kanssa. Ne kauniit silmät muistuttavat, että joskus se työkin voi olla palkitsevaa.
Olen vain vieläkin heikko ja tarvitsen lääkettä, tai alkoholia, koska kuitenkin, jossain sisimmässäni tarvitsen seuraa. Minua vain riivaa huono itsetunto ja muistot tyhmistä teoista ja sanoista, kun en vain osaa käyttäytyä ihmisten kanssa, koska useimmat ei ymmärrä kieroutunutta huumoriani ja että vielä ihailen kaikkia poikkeavia, friikkejä, kusipäitä..
Aina löytyy minua vahvempia ja pahempia, mistä taidan kilpailla. Vielä minä näytän muutakin kuin kankeaa tanssikykyäni... Yritän silti välttää baarissa tätä kyvyttömyyttäni.
*huokaus* Mitähän viime jaksossa Mosta Haunted tapahtui, menempä vilkaisemaan..

Tulin koululle klo:8 eikä ollutkaan tunteja, hyvin kulkee informaatio tässä laitoksessa aaargh!
Ei riitä, että on paha olo jo tulla tänne, vaan pitää opettajien olla niin paskiaisia!
Nyt ei galleriaan kirjauduta sitten pariin päivään, minut tavoittaa vain tekstiviestein, tuskin pystyn vastaamaan puheluihin nukkuessani, ettei tarvitsisi katsoa lähes hiljaista ja tyhjää asuntolaa. Olo on niin angst ja haluan rikkoa paikat heh he.. Toivottavasti tunteet purkautuu kaapiessani lehmien paskat ja lapioidessani turvetta kärryihin, ainakin kunto kohenee ja lihakset (!?!) kehittyy. Pitäisi kai tässä alkaa päntätä fysiikan kokeeseen, joka menee yhtä hyvin kuin eilinen ympäristöopin.
Osaan nauraa itselleni, elämäni on draama/komediaa, ei silti oscarin arvoista..
Nyt kiitän ja kuittaan, puran tunteitani taas sitten ensi viikolla.

Pakko vielä purkautua seuraavasta viikonlopusta.
Silloin päivä menee 5:30 aamunavetta ja n.3 työtunnin jälkeen 4-5 tuntia vapaata mutta sen yleensä nukun, kunnes on mentävä 14:30 iltanavettaan taas sama rumba ja illalla 19:00 aikaan raahaudun liian väsyneenä syödäkseni tai peseytyäkseni. Kaipaan niin paljon unta ja lepoahan juuri tarvitsen, että jaksan toisenkin samanlaisen päivän. Mitään muuta aikaa ei juuri olekaan, hyvä jos kirjaan voin uppoutua...
Näin minulla menee jatkuen ensi viikon, ehkä vapunaattona ei tarvitse ja olisi vain ke. asti?

pe ilta
la aamu ja ilta
su aamu ja ilta
ma aamu ja ilta
ti-to ilta

Kaipaus.
Sen näet silmistäni,
kyynelistä kiiltävät.
Suolaiset,
maistuu katkeruus.

Poista tuskani.
Ja rakasta.

Tai jätä rauhaan,
haavojen parantuessa..

Kyllä jokaisella vuodenajalla, paitsi ehkä kesällä, on ihanaa seurata sen saapumista.
Mutta ampiaiset. Mikä järki niiden on tulla parvekkeelleni jossa haisee tupakka ja suitsukkeeni (tehdään kuivatuista kanin papanoista) ja nekin haisee oudolle.
Miksi!?!
Liekinheittimen teen sytkärin ja hiussuihkeen yhteisvaikutuksesta, sillä niittaan jokaisen joka tulee lähelleni ärsyttämään.
...ja naapureille on luvassa liekkishow minun parvekkeeltani.

Mikä minuun taas meni ja piti ottaa alkomahoolia?
Koska elämä on lyhyt, hulluutta mikä vain ei tapa.
Sexiä, drugsia and rock'n rollia!
Tunteet pinnassa, yksin, tahdon läheisyyttä, silitä niin kehrään sulle. *prrrr*

Ostin viimein Sauniksen la. lipun (IIIIK! Mötley Crue!)
Ja olen hurahtanur mangaan, vain vähäsen en totisesti ala lolitaksi pukeutumaan ja Tuskassa kiljua japsibändien perään. Nämä sarjikset sattuvat inspaamaan ja mallista piirrän omiani, ei mitään isosilmäisiä tyttöjä ja miehiä joilla leuka on liian suippo (enkä edes osaisi, vaikka yrittäisin). Meillä kaikilla on hourailumme..?
Kipua päässä, tunnen olevani takaraivoon ammuttu, teloitus taisi vain mennä pieleen heh he..
Kevät! Hymyilyttää kevättuulen saadessa hiukseni sekaisin, haluaisin olla tuo luonnonilmiö. Kääntää ihmisten sateenvarjot nurin, lehtipyörteitä, myrskynä aallot kasvamaan metrien korkuisiksi.. *huokaus*
Vuodenajat vaihtuu aina yllättävästi. Olen nähnyt västäräkin, peipon ja leskenlehtiä.
Kertokaa, missä ovat kauneimmat valkovuokkoniityt?

Eilistä kelan kirjettä syytän nyt kaikesta.
Se veti minut alas ja matikankoe meni ohi, itkien häivyin koulusta. Se mitä häpeän, etten olisi pystynyt navettatöihin. Ei ole lehmien vika. Kilttejä olivat eilenkin minulle ja päänsä käänsivät jutellessani.
Tuntuu taas kaikki mahdottomalta, en näe kesässä auringonpaistetta. Haluaisin lopettaa tosissani tuon ''laitoksessa'' käynnin. Vain nukkua, painajaisetkin on pientä mitä tämä ''todellisuus.''

Tule lähemmäksi,
tiedät että juuri sinuun kiinnitän katseeni tanssiessani.

Tahtoisin halata sinua,
lujasti pitää kiinni
sulkea kehän ympäriltämme.

Lupaan olla hiljaa.
Kunhan vain olet siinä.