Kerran niin vannoivat toisilleen
verellä sinetöi rakkauden
tykkien pauhut kun erilleen vei
toisiaan unohtaneet ei
Lähti puolustamaan
prinssi valtakuntaa
neito jäi pelkäämään
ettei näkisi hän
mutta luoja jos suo
kerran takaisin tuo
ja he kuuluvat toisilleen
Kun istuu mies muistelee rakkaintaan
kyyneleet katkerat maistaa saa
vain sinetti yhteinen toivona on
se on määränä kohtalon
voi kumpa tää puolivuotta menis nopiaa!! <3
odotan sua täälä rakas, samas paikkaa missä aina ennenki <3