Taivas on pilvessä....Välillä se anstaa vettä ihan tosissaan ja välillä tuntuu että jos ihan pikkusen ois ees kirkastunu..Roisto meni tänään Eläinten Taivaaseen.Nyt saa nukkua rauhassa.Olihan se jo vanhentunu ja laihtunu ja hengityskin rupes olemaan jo hankalampaa kun niinä hyvinä nuoruusaikoina...On ikävä,mutta kukaan meistä ei oo täällä ikuisesti ja joskus ne kaikista rakkaimmat lähtee omasta mielestä ihan liian aikasin..Mutta kaikella on tarkotus tapahtua just niin ja just sillon kun tapahtuu.Ei sille voi mitään vaikka kuinka haluais...Roisto elää miun sydämessä aina siellä minne se kaiversi oman pienen rotan mentävän kolonsa<3
*Taas katson ilta-aurinkoon,
Se laskee vuorien taa,
Sinne missä oot.
Kun vaihtuu päivä kuutamoon,
En lepoon käydä vain saa,
Taas valvoo unten maa.
Minulla on ikävä,
Luoksesi niin ikävä,
Kaipaus kaunista on,
Hiljaisuus niin loputon.
Minulla on ikävä,
Niin pitkä niin leveä,
Ja halki aikojen vie sen kivinen tie...*
Roiston muistolle...R.I.P. 9.7.2008
