Sua viikon odotan, joskus jopa kaksi.
Kolme on jo liikaa, käy elämä silloin raskaaksi.
Kaukana jossain aherrat maastopuvussa,
minä kotona, autiossa talossa.
Pian koittaa taas ilta, jolloin kaukaa taas saavut,
ja makoilemme yhdessä läpi seuraavan aamun.
Aika vaan kuluu, miten sen käyttäisin.
Suudelmilla ja rakkaudella sen mieluiten täyttäisin.
Ei enää aikaa, vain jäähyväisten hetki,
on tämä raskas ja opettavainen retki.