IRC-Galleria

- Jokin kone piippaa korvia huumaavasti ja sydämeni pysähtyy. Minä olen kuollut. Kuolema se tuntuu erilaiselta kuin moni ajattelee. Erilaiselta kuin itse ennen ajattelin. Se tuntuu rauhalliselta ja helpottavalta. Vapautavalta, kuin kaikki huolet pyyhkityisivät pois. Kaikki kipu katoaa. Kuin leijuisin kuin elämä irtautuisi ruumiista. Siltä se tuntuu.

- Hoitajat kiirehtivät valkoiseen huoneeseen. He yrittävät saada sydämeni jälleen lyömään. He yrittävät, mutta se on turhaa. Mitään ei ole enää tehtävissä. Olen kuollut. Minua ei enää ole.

- Nimeni oli Jenni. Luultavasti nimeni on yhä Jenni, vaikka minua ei enää ole olemassa. Sairastuin leukemiaan kaksi vuotta sitten ollessani vain 14-vuotias. "niin nuori" kaikki sanoivat. Minua yritettiin hoitaa. Kaikkea yritettiin, mutta mikään ei tehonnut. Mikään e pelastanut minua. Aluksi ajatus kuolemasta pelotti minua, mutta viimeisinä kuukausina huomasin joa odottavani sitä. Odotin kuolemaa. Minä todella odotin sitä päivää. Päivää jolloin kuolisin.

- Äiti istuu sänkyni vieressä tyhjässä sairaalahuoneess. Hän silittelee hiuksiani ja itkee. Minuun sattuu, kun näen äidin itkevän. "Äiti miksi sinä itket?" kuiskaan tyhjyyteen. Äiti ei kuule. Hän vain itkee. "Äiti älä itke" kaikki on nyt hyvin. Olen kunnossa", yritän kertoa, mutta hento ääneni ei kantaudu äidin korviin saakka. Kukaan ei kuule minua.

- Äiti kaataa kuppiinsa hiljaisessa keittiössämme. Hänen silmänsä tuijottavat ikkunasta ulos. Ne katsovat tyhjyyteen. Hänen siniset silmänsä näyttävät huolestuneilta ja sameilta. "mikä sinun on äiti?" minä ihmettelen. Näyttää siltä kuin hän olisi vanhentunut monta vuotta yhdessä illassa. Tiedän sen johtuvan minusta. Minusta, kuolleesta tyttärestä.

- Äiti kävelee huoneeseeni suurten pahvilaatikoiden kanssa. Hän avaa vaatekaappini ja alkaa viikata vaatteita kasoiksi laatikon pohjalle . Yhtäkkiä hän jähmettyy paikoilleen ja purskahtaa lohduttomaan itkuun. Hän poimii sinisen yöpaitani lattialta, halaa sitä ja itkee. Itkusta ei tule loppua. Kyynel toisensa jälkeen vierähtää äidin poskelle. En voi tehdä mitään. En saa sitä loppumaan. Yritän huutaa hädissäni "Äiti lopeta, älä itke. Älä ole surullinen.

- Minulle on järjestetty hyvin kauniit hautajaiset. Kaikki ovat pukeutuneet mustaan. He itkevät. Pöydille on asetettu lempikukkiani, kieloja. Haluan sanoa "Kiitos täällä on kaunista", mutta ääntäkään ei kuulu. Äiti itkee, kun pappi puhuu taivaasta. Minä en ole taivaassa. En ole maassakkaan. MIlloin pääsen taivaaseen.

- Äiti istuu vessan lattialla lääkepurkki kädessä. Hänen silmänsä katsovat tyhjään. Hänen poskellaan valuu kyyneleitä. " Äiti mitä sinä niillä teet? ole kiltti älä tee sitä", kuiskaan. Äiti avaa purkin ja kaataa valkoiset kapselit suuhunsa. "Miksi äiti miksi?. Sanani putoilevat tyhjyyteen.

- Äiti makaa sairaalan sängyllä, valkoisessa huoneessa. Samassa huoneessa, jonne minä kuolin. Siellä minne minun matkani päättyi. Hän on rauhallinen. Pelottavan tyyni. On kúin hän olisi haalistunut. " älä luovuta vielä, äiti. Jatka elämää". Yritän saada ääneni kuuluviin. Äiti haalistuu päivä päivältä. Hän on liian hyvä ihminen kuolemaan. En halua häntä tänne. Hän on liian nuori kuolemaan. Kuolemaan kuten minä.

- Äidin askeleet kaikuvat tyhjässä talossamme. Se on tyhjä ilman minua. Tyhjä ilman äidin iloisuutta. Hän avaa verhot ja ikkunan pitkästä aikaa. Tuulenvire täyttää tunkkaisen huoneen. Äiti näyttää kuitenkin surulliselta. Päätän piristää äidin päivää lähetämällä kauniin perhosen hänen luokseen. Se lentää ikkunasta sisään ja kieppuu äidin ympärillä. Hän seuraa sitä katseellaan ja hymyilee.Hän todellakin hymyile ensimmäistä kertaa kuolemani jälkeen. Äiti on kaunis hymyillessään." jatka hymyilemistä! Älä luovuta!" huudahdan. Äiti kääntää katseensa taivaaseen. Hän hymyilee yhä isommin. Hän hymyilee minulle, enkelilleen.

- Yhtäkkiä kirkas valo alkaa ympäröidä minua. Se vetää minua lähemmäs ja lopulta kietoo minut syleilyynsä. Kaikki on kaunista ja valoisaa. Onko tämä taivas?, tämän täytyy olla. Ehkä tehtäväni oli auttaa äiti takaisin elämään. Elämään ilman minua. Nyt hän pärjää, vaikka minä olen poissa. Nyt olen vihdoin taivaassa. Olen enkeli.... LOPPU