IRC-Galleria

Oli päivä.Oli kaunis, lämmin päivä.Istuimme jalkapallokentän laidalla olevassa puisessa katsomossa.Katselimme pieniä lapsia juoksentelemassa pallon perässä kentän laidasta laitaan.Kello oli vielä vähän ja suunnitelmamme oli viettää koko ilta yhdessä.Alkoi tulla tylsää ja aika lipui hitaasti eteenpäin.Lopulta oli niin tylsää ettemme jaksaneet enää istua vain hiljaa paikoillaan vaan jutustelimme hetken,ja lähdimme kävelemään kohti uimarantaa.Ranta oli tyhjä ja hiljainen.Vain veden pieni soliseva liplatus kuului puheemme seasta.Istuimme rannalla monta tuntia ja sulkeuduimme omaan maailmaamme.Oli vain me kaksi.Sinä ja minä.Ja meidän yhteinen ihana hetkemme.Sulkeuduin syleilyysi ja olin aivan hiljaa.Sanoit vielä muutaman lauseen ja lopetit puheen.Olimme molemmat aivan hiljaa ja nautimme olostamme yhdessä ja kuuntelimme meren kauniita ääniä.

Alkoi olla jo myöhä ja ehdotit kotiin lähtöä.En halunnut mennä minnekkään.Se oli se hetki elämästä jonka toivoo kestävän ikuisesti.Mahdotonta se tietysti oli.Istuimme vielä hetken vieretysten vielä hieman lämpimällä kalliolla,kunnes ohi kaahaa joukko mopopoikia ja harmistun.Mietin miksei tämä hetki voinut olla vain meidän.Ei sellaista ole.Joku on aina joka sen särkee.Sen onnellisen hetken jota ei toivo rikkovan.

Halasit minua vielä lämpimästi,ja lähdimme kävelemään kohti kotia.Toivoin sen joskus olevan yhteinen kotimme jonne yhdessä astelisimme.Olit jo tarpeeksi varttunut,ja muuttanut pois kotoa äidin syleilystä.Asuit yksin.Yksin tyhjässä selvästi miehen sisustamassa asunnossa.Ei mattoa.Ei peiliä.Ei edes astiakaappia.Toivoin pääseväni joskus sisustamaan yhteistä kotiamme.

Uneksin aivan liikaa.Elin suurta unelmaani juuri sillä hetkellä kuin se tapahtui.Kuvioon liittyi myös toinen tyttö.Tyttö jota olit sanonut rakastavasi.Et koskaan sanonut minulle niin.Mieleni teki kovasti sanoa sinulle ne kaksi sanaa,mutten uskaltanut.Pelkäsin sinun pelästyvän.Kuintenkin tunsiin niin sinua kohtaan.Ja sinä tunsit niin myös.Mutta toista tyttöä kohtaan.Ihmettelin tyttöä joka istui ovesi alla ja itki.Ajattelin hänen eksyneen.Mutta juuri oikeaan paikkaan olikin tullut tuo tyttö.Väärän aikaan tosin vain.Ajankohta ei sopinut suunnitelmiini lainkaan.Tuo tyttö ei ollut suunnitelmassani mukana ollenkaan.

Juoksin hänen luokseen ja lohdutit.Hän halasi sinua.Ja kuulin vain sanat "oi kulta" kunnes pillahdin itkuun ja itkin vain juostessani kotiin.Kotona menin suoraan huoneeseeni.Makasin sängylläni monta tuntia yöstä vain itkien.Itkin vielä monta päivää jälkeenkin.En uskonut tämän tapahtuvan.En ikinä.Odotin soittoasi.Kenties anteeksipyyntöä.Mutta kului viikko enkä kuullut sinusta mitään.

Kunnes eräs päivä.Makasin vain sängylläni ja mietin miksi juuri minulle kävi näin.Kunnes puhelin soi.Arvasin sen olevan sinä.Enkä uskaltanut vastata.Olit juuri jättämässä viestiä vastaajaani kunnes uskaltauduin vastaamaan.Vastasin aralla ja surullisella äänellä.Pyysit vain anteeksi ja kerroit ettet tarkoittanut mitään pahaa.Pillahdin uudestaan itkuun enkä enää sanonut sanaakaan.Suljin vain luurin ja kömmin takaisin sängylleni itkemään.

Muutaman päivän päästä näin sinut yhdessä uuden tyttösi kanssa kaupassa.Piilouduin hyllyn taa piiloon.Enkä edes tervehtinyt.En voinut.Pelkäsin pillahtavani itkuun taas.Ja mietin taas.Miksi teit tämän juuri minulle.Miksi minä joudun taas kärsimään.

Miljoonia kysymyksiä pyöri mielessäni vielä kotimatkallakin.Enkä tiennyt yhteenkään vastausta.Mietin vain.Ilman minkäänlaisia tuloksia.Näin jatkoin vielä kuukauden päivät kunnes uskalsin jo poistua kotoa ilman pelkoa itkusta.Elämäni ei ollut kovin helppoa muutamiin kuukausiin tapahtuman jälkeen.Suren vieläkin.Rakastan sua niin.