IRC-Galleria

muistoja.Maanantai 17.07.2006 02:02

Oi.Tänään oli sellainen ihana päivä.Muistojen päivä.
Olin töissä,aloin miettiä sua.Mietin mitä kaikkee meil oli.Mitä kaikkee me tehtiin.Mistä me
riideltiin.Miten me ikävöitiin ja miten me erottiin.

Mä vaan mietin ja mietin kaikkee mikä meihin liitty.Mä vaan unelmoin.Unelmoin siitä miten
kaikki asiat ois jos olisi olemassa vielä me.Nyt on enää sinä ja minä.Erillään.Eikä mitenkään
edes yhteydessä toisiimme.

Mietin kuinka istuimme puiston penkillä nauraen ja pidellen toisiamme kädestä.Kuinka ensin vain
halailtiin ja pussailtiin.Toivotettiin hyvät yöt ja suudeltiin.Kaikki tämä oli vielä sitä hyvää
aikaa.Kunnes kaikki eteni.Ja me etenimme ajan myötä suhteemme kanssa myös.Sitten vielä
hymyiltiin.Rakasteltiin.Ja juteltiin.Ei enää pelkät jutustelut auttaneetkaan.Aina vaan riideltiin
ja huudettiin.Se oli se paha merkki.Seksi pilasi suhteemme.Olimme niin nuoria.Niin tyhmiä.Ja
niin rakastuneita.

Ei yhtään ajateltu mitään tulevaisuudesta.Pidettiin vain hauskaa ja oltiin onnellisia.Kunnes alkoi kamala aika.Riitely.Riideltiin ja sovittiin.Taas riideltiin ja sovittiin.Sitä se suhde lopulta vain
oli.Muutama suudelma viikossa enää.Ennen niitäkin oli tuhansittain.Lopulta nekin ihanat huuliesi kosketukset jäivät jonnekkin.Jonnekkin hyvin kauas.Pian en enää edes muistanut koska olisit sanonut minulle jotain kaunista.Koska olisit halannut minua vapaaehtoisesti.Tai koska et olisi näyttäny vastahakoiselta pyytäessäni sinua ulos kanssani.

Iltaisinkin itkin itseni uneen miettien miten meidän käy.Miten tämä kaikki päättyy.Olin jo
varma sen päättyvän.Mutten halunnut itse päättää tätä kurjaa suhdetta.Rakastin sinua niin
etten halunnut itse vapaaehtoisesti menettää sinua.Odotin siis sinun päättävän
suhteemme.Kunnes en enää jaksanut.En kestänyt enää ainaista riitelyämme.Kamalia hiljaisia
iltoja joina kummatkin vain istui järvenrannassa ison kiven päällä katsellen järveen ja olleen
hiljaa.Ne oli niitä kamalimpia iltojamme.Enkä enää kestänyt niitä.Otin asian puheeksi kanssasi
ja mietimme yhdessä, kuinka meidän olisin ehkä parempi olla ilman toisiamme.Suhteessamme ei ollut enää mitään positiivista.Pelkkää riitelyä vain.

Se oli se viimeinen ilta.Seisoimme pihasi portinpielessä ja juttelimme.Juttelimme tunteja.Ja
sinä iltana päätimme lopettaa suhteemme ja olla edelleen yhteydessä ja pysyä silti
ystävinä.Ja tietysti pitää välimme silti hyvinä.Ilta alkoi olla lopuillaan ja pillahdin itkuun.En
halunnut menettää sinua.Rakastin sinua vain niin.Itkin vain olkaasi vasten ja lohdutit
minua.Niinkuin ennenkin olit tehnyt minulla mennessä huonommin.Ne oli niitä aikoja joista tulen luomaan muistoja päivä päivältä aina vain.

Meni viikkoja kun vain itkin ja itkin menetettyäni sinut.Kunnes sain koottua itseni.Ja tulin
juttelemaan kanssasi.Et vastannut edes tervehdykseeni vaan kävelit pois.Ihmettelin niin että
aivan jähmetyin paikoilleni.Siinä minä seisoin tyhmänä ja sinä vain kaarsit moposi kanssa
pois.Jäin taas yksin rannalle ruikuttamaan.Olin jälleen yksin.Enkö edes ansaitse ystävyyttäsi
enää.

Itkin jälleen vain.

Mietin sinua edelleen.Useastikkin nykyään.Unelmoin edelleen.Kumpa joskus voisimme olla edes hyviä ystäviä.Kaipaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.