Tyrävyö - Kipua ja tuskaa
Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
Kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
Usko et kai kuitenkaan
Sen kuullut olet niin monta kertaa
kertosäe:
Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
Joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa
Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
Joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa
kertosäe
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
Usko et kai kuitenkaan
Sen kuullut olet niin monta kertaa
kertosäe
Uusimmat blogimerkinnät
- ystävät ovat tärkeitä, ja rakkaita 20.07.
- :) <3 :) 14.07.
- haluu uimaa 25.06.
- tunttu tunne 29.04.
- tyttörukka ;/ 20.03.
- kipuja ja tuskaa on ihmisilla aina välillä ... 12.03.
- no näin se menee ku on ihastunu jätkii j... 12.03.
- ikävää se on mut yleensä just ne ikä... 28.02.
- kamala ikävä tota ystävää joka kirjoitti... 09.02.
- pikku g jake biisis mut haluaisin tietää mi... 05.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (16)
- ▶ heinäkuu 2009 (2)
- ▶ kesäkuu 2009 (1)
- ▶ huhtikuu 2009 (1)
- ▶ maaliskuu 2009 (3)
- ▶ helmikuu 2009 (5)
- ▶ tammikuu 2009 (4)
- ▶ 2008 (53)
Blogi
kipuja ja tuskaa on ihmisilla aina välillä mutta niistä yleensä selvitytäänTorstai 12.03.2009 21:24
no näin se menee ku on ihastunu jätkii jotka on varattu tai joitan muutaTorstai 12.03.2009 00:12
Ressu Redford - En voi sua omistaa
Moi, voitaisko jutella?
No mitä?
Muistatsä sen, ekan yhteisen,
Se oli aivan mieletön,
(joo)
Me elettiin yhtä unelmaa,
Josta kaikki joskus haaveilee,
No missä se nyt on, ja milloin se jäi haaveesta arkeen,
Mikä meidän on hei puhu mulle nyt,
Ei liian myöhäistä vielä oo.
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa
Jos se sulle riitä ei
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan
Ootsä vielä mun, ja oonksä mä sun, hei missä mennään kun talveekin oot kylmempi,
Sä oot kun mua ei ois olemassakaan,
Kerro jo mikä no nyt on, hei ootsä onneton
Onks joku muu sun mielessäs
Ei liian myöhäistä vielä oo
Ja mä tiedän
En voi sua omistaa mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei mä teen kai mitä vaan
Jos sut mä pitää saan
Et koskaan nää sitä päivää
Et mä lähden pois enkä luokses jää
Mä lupaan et se päivä ei koskaan tuu
Mitään pelii suostu en pelaamaan
Kynnysmattona suostu en olemaan,
Oon valmis aina sua rakastamaan
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei,
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan,
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan
Moi, voitaisko jutella?
No mitä?
Muistatsä sen, ekan yhteisen,
Se oli aivan mieletön,
(joo)
Me elettiin yhtä unelmaa,
Josta kaikki joskus haaveilee,
No missä se nyt on, ja milloin se jäi haaveesta arkeen,
Mikä meidän on hei puhu mulle nyt,
Ei liian myöhäistä vielä oo.
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa
Jos se sulle riitä ei
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan
Ootsä vielä mun, ja oonksä mä sun, hei missä mennään kun talveekin oot kylmempi,
Sä oot kun mua ei ois olemassakaan,
Kerro jo mikä no nyt on, hei ootsä onneton
Onks joku muu sun mielessäs
Ei liian myöhäistä vielä oo
Ja mä tiedän
En voi sua omistaa mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei mä teen kai mitä vaan
Jos sut mä pitää saan
Et koskaan nää sitä päivää
Et mä lähden pois enkä luokses jää
Mä lupaan et se päivä ei koskaan tuu
Mitään pelii suostu en pelaamaan
Kynnysmattona suostu en olemaan,
Oon valmis aina sua rakastamaan
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei,
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan,
En voi sua omistaa, mut voin sua rakastaa,
Jos se sulle riitä ei
Mä teen kai mitä vaan jos sut mä pitää saan
Smak - Muistoja
Taas yöllä heräsin, muistin, unohdin päivän sen.
Näin kasvoillas kyyneleet, kasvosi kuihtuneet kertoivat sen.
Lähdit varoen, muistot mustat susta vain jäi.
Muistot, jotka elävät läpi elämän.
Ja mikä ei tapa, se vain vahvistaa, ei siihen voi kuollakaan.
Mutta joskus yöllä heräilen ja muistan sen.
Mitä silloin tapahtui, pian jälkeen päivän sen.
Kun lähdit varoen, muistoja kauniita susta vain jäi.
Muistot, jotka kuolevat kunnes unohdetaan.
Ja mikä ei tapa, se vain vahvistaa, ei siihen voi kuollakkaan
(4x)
Taas yöllä heräsin, muistin, unohdin päivän sen.
Näin kasvoillas kyyneleet, kasvosi kuihtuneet kertoivat sen.
Lähdit varoen, muistot mustat susta vain jäi.
Muistot, jotka elävät läpi elämän.
Ja mikä ei tapa, se vain vahvistaa, ei siihen voi kuollakaan.
Mutta joskus yöllä heräilen ja muistan sen.
Mitä silloin tapahtui, pian jälkeen päivän sen.
Kun lähdit varoen, muistoja kauniita susta vain jäi.
Muistot, jotka kuolevat kunnes unohdetaan.
Ja mikä ei tapa, se vain vahvistaa, ei siihen voi kuollakkaan
(4x)
kamala ikävä tota ystävää joka kirjoitti tuon minulle minusta. </3. sä pärjäät Maanantai 09.02.2009 21:32
Sano, että pärjäät, lupaathan?
Suruissaan kulkee tyttö,
ei kukaan näe,
ei huomaa,
mitä hän kantaa sisällään.
Illalla painaa pään rukoukseen, ehkä viimeiseen.
Taivaanisä auta mua, hetkeäkään enää jaksa en.
Lopeta kärsimys, ota tämä taakka pois.
Anna mulle siivet,
puhtaat kuin lumi,
valkoiset, kuin kaunein lilja.
Nosta minut taivaaseen.
Monet yöt on hän valvonut,
tuskissaan huutanut apua.
Monta kertaa,
aivan liian monta kertaa ovat kyynelet valuneet.
Silti tyttö tuo,
aamulla herätessään pakottaa hymyn kasvoille.
Suruissaan kulkee tyttö,
ei kukaan näe,
ei huomaa,
mitä hän kantaa sisällään.
Illalla painaa pään rukoukseen, ehkä viimeiseen.
Taivaanisä auta mua, hetkeäkään enää jaksa en.
Lopeta kärsimys, ota tämä taakka pois.
Anna mulle siivet,
puhtaat kuin lumi,
valkoiset, kuin kaunein lilja.
Nosta minut taivaaseen.
Monet yöt on hän valvonut,
tuskissaan huutanut apua.
Monta kertaa,
aivan liian monta kertaa ovat kyynelet valuneet.
Silti tyttö tuo,
aamulla herätessään pakottaa hymyn kasvoille.
pikku g jake biisis mut haluaisin tietää mist se on otettu kuulostaa ihan yölt en tiiä sitTorstai 05.02.2009 00:11
jokainen hetki on seikkailu arvaamaton
eikä duuri tai molli sen lopullinen
sillä huomenna huominen taas siirtyy
huomiseen oottamaan mitäpä tapahtuu
eikä duuri tai molli sen lopullinen
sillä huomenna huominen taas siirtyy
huomiseen oottamaan mitäpä tapahtuu
jotain hyötyä korttipakastaMaanantai 02.02.2009 22:29
Tapio Rautavaara - Korttipakka
Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.
Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"
Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.
"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että kuutena päivänä Jumala loi Taivaan ja Maan. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.
Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Kortteja on 52 yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.
Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."
Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!
Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.
Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"
Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.
"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.
Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että kuutena päivänä Jumala loi Taivaan ja Maan. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.
Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Kortteja on 52 yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.
Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."
Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!
ihastun aina niihin jätkii joita en saa ;(Torstai 22.01.2009 14:15
Suvi Hiltunen - En jaksa enää
Aurinko ei näytä enään paisatavan,
Takaan taivaan repaleisen hattaran,
Se on vaan paistavinaan.
Ei jaksa tuuli nostaa pyräkkää,
Se poskillani hetken pyörähtää,
Ja on vaan tuulevinaan.
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan,
En enään sinun perään aijo jäädä haikaamaan.
kertosäe:
En mä en mä en jaksa enää kaipausta,
En mä en mä en jaksa turhan kertausta.
Jatkan eteen päi ilman sua vierelläin,
Pian lumi peittää kaiken alle valko harsollaan.
Ei jaksa laineet laulaa laulujaan.
Veet tavoittavat rannan viluisan,
Ne on vaan laulavinaan,
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan
En enään sinun perään aijjo jäädä haikaamaan
kertosäe
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan,
En enään sinun perään aijo jäädä haikaamaan.
En mä en mä en jaksa enää kaipusta,
En mä en mä en jaksa turhan kertausta.
Jatkan eteenpäin ilman sua vierellän,
Pian lumi peittää keiken alle.
kertosäe
Aurinko ei näytä enään paisatavan,
Takaan taivaan repaleisen hattaran,
Se on vaan paistavinaan.
Ei jaksa tuuli nostaa pyräkkää,
Se poskillani hetken pyörähtää,
Ja on vaan tuulevinaan.
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan,
En enään sinun perään aijo jäädä haikaamaan.
kertosäe:
En mä en mä en jaksa enää kaipausta,
En mä en mä en jaksa turhan kertausta.
Jatkan eteen päi ilman sua vierelläin,
Pian lumi peittää kaiken alle valko harsollaan.
Ei jaksa laineet laulaa laulujaan.
Veet tavoittavat rannan viluisan,
Ne on vaan laulavinaan,
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan
En enään sinun perään aijjo jäädä haikaamaan
kertosäe
Enkä mä myös taida jaksaa surujani surrakkaan,
En enään sinun perään aijo jäädä haikaamaan.
En mä en mä en jaksa enää kaipusta,
En mä en mä en jaksa turhan kertausta.
Jatkan eteenpäin ilman sua vierellän,
Pian lumi peittää keiken alle.
kertosäe
no joo osaanTorstai 15.01.2009 13:05
"Hannele tulee sitte hakee meidät tästä edestä" -Suvi
"Aijjaa... Miksi?" -Terhi
"Sillä on joku... PERSE!" -Suvi (tässä kohdassa Suvi meinaa siis kaatua)
*reps* -kummatkin
(ja Hannele tulee takaa juuri sopivasti)
"Aijjaa... Miksi?" -Terhi
"Sillä on joku... PERSE!" -Suvi (tässä kohdassa Suvi meinaa siis kaatua)
*reps* -kummatkin
(ja Hannele tulee takaa juuri sopivasti)
täst biisis tulee yks rakas ystävä mielee :/ ;(Torstai 15.01.2009 12:44
Peppi Puolakka - Siniseen
Meren rantaan käveltiin,
kerroit lähteväsi pois.
Me kalliolle istuttiin,
kuin hetki viimeinen se ois,
Taivaan sineen katseltiin,
linnut liisi syliin sen.
Mä hiljaa itkin pelkäsin,
sä lohdutit mua hymyillen
Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen.
Valoon auringon, sen laulu katoaa.
Syliin taivaan sinisen,
syliin tähtien ja kuun hellään huomaan
nukahtaa sä voit.
Kerroit uskot unelmaan,
joka sinisenä soi.
Se uni meidät yhdistää,
sen syliin nukahtaakkin voi.
En enää pelkää pimeää,
kerroit lujaa halasit.
Sen unen valon sinisen
sä kodiksesi halusit
Lintu nousee siivilleen...
Meren rantaan käveltiin,
kerroit lähteväsi pois.
Me kalliolle istuttiin,
kuin hetki viimeinen se ois,
Taivaan sineen katseltiin,
linnut liisi syliin sen.
Mä hiljaa itkin pelkäsin,
sä lohdutit mua hymyillen
Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen.
Valoon auringon, sen laulu katoaa.
Syliin taivaan sinisen,
syliin tähtien ja kuun hellään huomaan
nukahtaa sä voit.
Kerroit uskot unelmaan,
joka sinisenä soi.
Se uni meidät yhdistää,
sen syliin nukahtaakkin voi.
En enää pelkää pimeää,
kerroit lujaa halasit.
Sen unen valon sinisen
sä kodiksesi halusit
Lintu nousee siivilleen...
niin koskettava biisi. miten tärkeetä on auttaa Keskiviikko 07.01.2009 17:34
http://www.veripalvelu.fi/asp/system/empty.asp?P=2540&VID=default&SID=367126687642480&S=1&A=closeall&C=26898 (lukekaa tuo)
http://www.youtube.com/watch?v=1YAfdPhheNg
Kaija Kärkinen, Eija Kantola, Jenna Bågeberg, Remu, Neumann, Pave Maijanen, Edu Kettunen, Tommi Soidinmäki, Panu Larnos - Lupa elää
Niin on elämä arvaamaton
kuka meistä nyt turvassa on
sä et voi tietää
Se voi yllättää milloinka vaan
sä voit saada tai sua tarvitaan
viestiä viekää
kertosäe:
Välitätkö silloinkin
kun elämässä kaiken saa
sinullekin myöhemmin
voisi tuntematon lahjan antaa
kertosäe2:
Tunnen veresi virtaavan sun
olet elämän lähteeni mun
auta vaaroista pois yksin en ois
tähän ei matkamme jää
anna apusi ihmeellinen
kun mä eniten sua tarvitsen
hyvää luovuttamaan taas tarvitaan
pyytää ei voi enempää
On lupa elää
Kultasuoni oot korvaamaton
pelastaa aina voit ahdingon
veresi auttaa
Sydämessä voi tuntea sen
luvan elämään sai jokainen
meissä on voimaa
kertosäe
kertosäe2
On lupa elää (6x)
kertosäe2