Miks nyt pitäs osata ajatella järkevästi, miettiä mikä on oikein ja mikä väärin?
Tiedän vastaukset kyllä ja joku järki sanoo että son oikein mutta se toinen järki huutaa vastaan?
Nyt on siis kyse tuosta Rakkaasta Ensimmäisestä ihka omasta koirastani..PAPASTA..
Käytiin lääkärissä;
tutki miksi kakka ei tule, vastausta ei saatu.
tutki miksi pissa on kovin keltaista, siinä on ainakin paljon jotain bilirubiinia..
tutki kuvien kautta kasvain mahdollisuuden, ei löytyny mutta löytyipä jälleen uusi kysymys: miksi maksa on "noussut" omalta paikaltaan pois? Vai onko se kutistunut?
Verikokeet lähti matkaan, kai vastaukset vähän selvittävät.
Se mikä tekee isoimman kynnyksen asioiden ymmärtämiseen on papan vointi, hän voi pääasiassa hyvin..juoksee ulkona, heiluttaa häntää, on kaikessa mukana, syö, ei juo kauheasti..ja mikä kummallisinta, ei valita kipua vaikka solmuun laittaisi ja ruttaisi..
Mutta kuhan tulokset tulee niin tietää, vieläkö pappa meidän kanssa jatkaa yhteistä matkaa vai onko aika antaa papan mennä maille jossa on ikuinen aurinko ja kivut ikuisesti poissa.
Ilman itkua en voi tätä asiaa edes kuvitella miettiväni, vaikka kuinka koitan olla iso tyttö ja aikuinen ja ajatella järkevästi :´(
Toivottavasti 13.pvä perjantai toisi kerrankin etes jotain hyvää ja antaisi papan vielä elää meidän kanssa pienen hetken.. En tahtoisi luopua, en vielä, en nyt enkä kohta... Papalla on kohta 12v synttärit vasta, elämää vielä edessä.. Onhan???