Jengi asuu viel himas,
valittaa isäst ja äidist
Ja nyt ku kelaan, niin miten selviäisin mun päivistä,
ilman niitä tai ilman mun parhaita ystävii
Ja kysyn vaa, tiedän milt tuntuu kadottaa yhtäkkii,
jonkun sulle tärkeän, läheisen ihmisen
Ja sen takii mä en luota itteeni ihmisenä,
vaan pysyn nöyränä, hiljaa, nii en ketää satuta
Ja välil se ottaa aivoon, mut ei eletä satumaas