Aina sen tajuaa vasta sitten, kun on jo menettäny jonkun elämästään. Saan kyl olla tosi onnellinen, et kuuluit munkin elämään hetken :) Kiitos Rasmus niistä ajoista, ja kiitos teille muillekkin, jotka kuuluitte niihin hetkiin, te tiedätte kyl :) Sillon oli ihanaa ja kamalaa... Loppujen lopuks jouduin kotiarestiinkin, kun oltiin niin hölmöjä ja tehtiin kaikkee mitä ei ois pitäny :') Mut se oli elämää, nyt se on muisto jota en unohda <3 Älä säkään unohda meitä siel pilvien päällä.