IRC-Galleria

Muistot ja ajatukset lähtivät lentoon. Kelasin asioita, joita näin joskus unessani, ja sukelsin muistojeni maailmaan.
Muistin, kuinka usein näin unia kotimaastani muuton jälkeen. Näin paljon painajaisia ja useasti heräilin kauhuun. Nukkuessani ikävöin minun kotikaupunkiani niin paljon, että jopa tunsin Viron rannikoilta puhaltavan tuulen tuoksun ja yritin muistella, kuinka suolainen meri on, kun kesäisin aaltojen pisarat osuvat kasvoilleni kävelyn aikana.
Minä en näe enää unia merkittävistä tapauksista. tapahtuivatko ne ollenkaan?
Muistin taas minun mummoni koirien uskollisen katseen, ystäviäni, joiden kasvoja en muista, ja leikkipuiston, jota ei ole nykyään olemassakaan. Haluan vain laittaa silmät kiinni ja kokea taas 13 vuotta sitten tapahtuvia asioita. Miksi meidän muistojamme ei voi kelailla kuin kameran filmiä edestakaisin?
Minä laitoin silmät kiinni ja yhtäkkiä en ollut enää täällä vaan seisoin kotikaupunkini pihalla. Tässä oli aina, jopa hiljaisella kelillä, todella meluista. Ukkosen aikana koko piha tärisi ja loi sellaisen tunnelman, että se menee kahtia. Tämä on pelottava tunne, varsinkin öisin, kun salama valaisi kaikki kymmenen suurta taloa.
Kaikki näytti niin tutulta ja myös vieraalta. Outo tunne valtasi minut, kun näin, kuinka iloisesti pieni minä leikkii hiekkalaatikossa. Näin minun parhaan ystäväni, jota en ole nähnyt jo melkein vuoteen, ja tunsin, kuinka nopeasti silmät täyttyivät kyyneleillä...